Dinosaurroach

Päivät kuluu nopeaan ja tulevana perjantaina on kuukausi siitä, kun Helsinki-Vantaa näkyi pienenä pisteenä.Neljäs viikko kampuksella on alkanut niinkuin kaikki muutkin, tosi tänään alkoi harjoittelu syksyn ainoaan turnaukseen, joka pelataan ensi viikolla Daytona Beachilla, neljän tunnin päässä Miamista. Maanantain harjotuksissa oli ensimmäistä kertaa kaikki paikalla sekä naisten, että miesten joukkueesta. Kahden tunnin harjoituksista ensimmäinen puolisko on fysiikkaa ja jälkimmäinen lajiharjoituksia.

Miamissa sää on yksi paikan parhaimmista asioista. Talvella sää viilenee samanlaiseksi mitä on Suomen kesä pääosan ajasta (kun viime kesää ei lasketa). Kampus on täynnä palmuja, hassun värisiä kasveja sekä meille skandinaaveille epätavallisia eläimiä, kuten pesukarhuja ja iguaaneja. Viime viikolla kämppikseni oli käveli kampuksella ja kuuli kovan tömähdyksen aivan jalkakäytävän vierestä, kun puolen metrin mittainen iguaani tippui puusta.

Kaiken eksoottisuuden keskellä olen täysin unohtanut trooppisen sään huonot puolet; torakat. Onneksi tänään tuli kuitenkin muistutus siitä ja palautti maan pinnalle vaaleanpunaisten ja neon väristen perhosten seasta. Ajattelin, etten ikinä selviäisi Mountain View Avenuen torakka-draamasta. Virginiassa kun torakat pystyi vielä litistämään nenäliinalla, niin täällä siihen tarvitaan jo huomattavasti järeämpiä juttuja. (tennismaila ja hiuslakka)

Tänään torakka pääsi jostain kolosta huoneeseemme. Floridan torakat ei mahdu tulitikkurasiaan ja kaiken lisäksi ne lentää. Kun näin torakan juoksevan kämppikseni vaatekaappia pitkin, luulin ensin että se oli hiiri. Nämä torakat varmaan syö hiiriä iltapalaksi. Se oli ISO! Ja kämppistä lainatakseni: "It was a dinosaurroach!!"

No, tietenkin molempien reaktio oli juuri se mitä tytöiltä voi odottaa; kiljuen toiselle puolelle huonetta. Niimpä molemmat seistiin sängylläni, toisissamme kiinni ja tuijotimme nurkkaan missä torakka oli, ilman minkäälaista suunnitelmaa mitä seuraavaksi. Kumpikaan kun ei halunnut koskea koko vaatekaappiin.

Juoksimme ulos huoneesta käytävälle ja huusimme apua, niinkuin olisi ollut suurempikin hätä. Tyttöjen käytävälle oli onneksi eksynyt poika, joka suostui auttamaan meitä. Huoneen nurkasta löytyi reikä, josta torakka oli tullut ja mennyt takaisin, sillä sitä ei enää löytynyt. Nyt reikä on tukittu ja huomenna huone 205 suuntaa rakennuksen turvatarkastajille.