Ja taas mennään.

Toukokuu tuli ja reilut kolme kuukautta meni. Työntäyteinen kesä on takana. Muutaman euron ja etenkin monen monta työkokemusta ja uusia ihmiskontakteja rikkaampana lähden ihan yvillä mielin takaisin Miamiin. Oikeastaan viiminen viikko kyllästytin todennäköisesti kaikki ympärilläni olevat ihmiset Miamista puhumiseen.

Kesä Suomessa oli ehdottomasti tarpeellinen. Omassa yksiössä oleilu ja vapaapäivien, ehkä joidenkin mittakaavojen mukaan, liiankin pitkäksi venyneet aamupalailut pakotti miettimään muutamaa mennyttä vuotta. Joitakin juttuja naureskeli itsekseen ja toisista sattumista taas nousi puna poskille pienestä häpeästä. En siis ymmärrä, miten joku ei viihtyisi asua yksin. Mielestäni se oli oikein antoisaa, kun vaan osaa pitää itselleen seuraa.

Lento lähti tänä aamuna klo. 6:40 Helsinki-Vantaalta, ja vaikka kuvailen aina itseäni aamuihmiseksi, se oli kyllä LIIAN aikaisin. Koska aikatauluun mukaan pitää laskea perinteisen eväskorin tekeminen, sekä muutaman peuran väistely aamuhämärällä, auto starttasi tällä kertaa puoli 3 aikoihin Sammonkadun pirtin pihalta. Lopulta kentälle päästyämme istuskelin Helsinki-Vantaan kahvilassa otsa pöydässä notkuen ja ihmettelin, miten on mahdollista että jokainen kerta kun sinne menee, lentokenttää on remontoitu, katosta roikkuu jotakin eläväntaiteen teoksia, terminaali A on siirretty K:n viereen, joka on kuitenin vielä suunnitteilla ja todennäköisesti valmistuu vuonna 2025, joten sen takia kaikki toiminta turvatarkastukset mukaan lukien, on kääritty muovipressuilla, joista ulospääseminen vaatii navigaattorin lataamisen iPhoneen. Onneksi, jotain oli kuitenkin pysynyt ennallaan, sillä kahvi oli tuttu, vanha, ylihinnoiteltu 3,70e.

Nyt istuskelen Berliinin lentokentällä ja Miamin lento taitanee olla vähäsen myöhässä. Gabriella on luvannut tulla noutamaan uuden kämppiksensä Miamin lentokentällä brassikaverimme autolla, jonka jarrulevyjen meteli lähentelee koirantaajuksia ja auto on vieraillut huollossa kolme kertaa viimeisen kahden viikon aikana. Onneksi italialaisten aikatauluntaju ja täsmällisyys eroaa skandinaavien, sitä ei italialaisilla ole, joten lennon viivästymisen ansiosta saatamme olla kentällä yhtaikaa.

Suomessa

Viimeiset päivät meni todella nopeaan ja nyt kun on Suomessa niin mietin, että olis pitäny tehdä vielä muutama asia tai käydä parissa paikassa, ennen takaisin palaamista. Lisään ne ens semesterin DO-listaan. Sellaisia listoja taisi tulla tehtyä muutama tällekin vuodelle. Yksi koristi vähän aikaan dormin seinääkin, mutta en tiedä kuinka moni asia sai punaisen ruksin, ehkä kaksi.. Yhdeksän kuukautta on pitkä aika, mutta ilmeisesti sekään ei ole tarpeeksi Floridan niemessä.

Viimeisenä iltana istuttiin Arturon luona grillaamassa ja pelailemassa lautapelejä. Lämpimät illat on parhaimpia olemassa olevia asioita. Hyvää musiikkia, ruokaa, seuraa ja halpaa Coronaa. Niistä on hyvä ilta tehty.

Olin ollut Helsinki- Vantaalla 15 minuuttian kunnes ensimmäisen puhelun jälkeen kutsu kävi töihin. Jäin siis samantien Helsinkiin ja matkalaukut odottaa vieläkin purkamistaan. Työt alkoi eilen, joten tällä hetkellä majailen Helsingin Munkkivuoressa kaverin luona ainakin vielä ensi viikon. Hän myös palasi Amerikasta muutama viikko sitten, joten yhdessä ollaan kilpaan kehuttu Pirkan tuotteita, Pauligin kahvia, sekä Salattujen Elämien uskomattomia juonikäänteitä. Suomessa on kivaa.

Ainoa asia minkä voisi muuttaa on sää. +10 asteen sateiset päivät ei ihan vielä ole noussut suosikeiksi ja mahdollisuudet tehdä mitään on hyvin rajalliset. Tosin, ensi viikolla siihen on jo varmasti tottunut, ja lenkkeily vaakasuorassa sateessa kura naamalla tuntuu varmasti ihan normaalilta ensi tiistaihin mennessä. Toukokuun lopulla vapautuu kämppä, jossa on tarkoitus asua yksin elokuun puoleenväliin asti. Sen jälkeen taas palaan Camisan seuraksi kampukselle.

Matkalla kotiin

Pahin osa on jo takana. Ensinnäkin pakkaus, joka venyi kaiken kaikkiaan kolmen päivän mittaiseksi. En tiedä koska viimeksi olisin niin kauan kuluttanu paikkailuun ja tavaroiden uudelleen järjestämiseen, matkalaukusta pois ottamiseen ja takaisin laittamiseen. Lopputuloksena oli oikein kompakti kokonaisuus joka oli lopulta vain 5 kiloa ylimääräistä. Onneksi ainakin vielä toistaseksi siniset silmät on Miamissa harvinaisuus, joten muutamalla vitsillä check-in-tiskin työntekijän kanssa sain lisäkilot lentokoneeseen ilman 70 euron lisämaksua.

Tällä hetkellä odottelen Lontoossa Helsinkiin lähtevää konetta. Muutaman tunnin päästä mun pitäisi olla Finskin koneessa kohti Helsinki-Vantaata. Kotiin palaamisessa on aina parasta se kun saa viimeistään viimeisellä lennolla Hesarin käteen ja lentoemännät puhuu suomea. Pisin matka on Atlannin yli lentäminen. Vaikka välin onnyt parin viimeisen vuoden aikana lentänyt edestakaisin kahdeksan kertaa, 9 tunnin konneessa istuminen tuntuu aina yhtä puuduttavalta. Nyt Miami-vuoden ajan oon suosinut Lontoon Heathrown kautta lentämistä ja Brittiläistä Virgin Atlanticia. Hyvän ruoan, kivan palvelun ja uusien elokuvien kanssa ne yhdeksän tuntia tuntuu siedettäviltä.

Kirjoittelut sikseen, muuten pitää taas perinteiseen tapaan juosta portille. Nyt lähden hakemaan viimeisen Starbucks-kahvin ennen kolmen kuukauden taukoa. Valitettavasti Paulig on pystynyt hyvin torjumaan amerikkalaisen brandin maihinnousun Suomeen, joka on kuitenkin monessa muussa maassa Euroopassa. Ehkä joskus tulevaisuudessa suomalaisetkin hakee ennen aamukahdeksaksi töihin menoa skinnyvanillacapuccinomoccafrappen.

Love your beach..

Lauantaina opein, että rannalle ei saa viedä alkoholia lasipullossa. Muovipullosta juominen on täysin ok, mutta lasipullosta se täysin "No,No". Tästä muistuksena sain elämäni ensimmäisen sakon. Onneksi ei ihan järkyttävän suurista summista puhuta, sillä neljän muun kanssa jaettiin 50 dollarin sakko, mutta opiskelijan kukkaroa sakot nyt ei hirveesti helli. Sakko piti käydä maksamassa Miami Beachin kaupungintalolla, jossa oli sakkojen maksamiselle aivan oma kassaneiti. Homma hoitu siis nopeasti ja kivuttomasti.

Kun ikävin homma oli hoidettu, minnekäs muuallekaan sen jälkeen päädyttiin, kuin rannalle.. Tällä kertaa ilman Coronaa.

Camisa pakkaa..

Päivän parhaimmat naurut tuli Camisan pakkaamisesta. Varmasti yhden jos toisenkin järjestelmällisen ihmisen silmät ei olisi kestänyt tätä pakkaamista. Ostos-TV:n Zipper- muovipussitilansäästäjille ei todellakaan ollut tarvetta. Camisalla oli käytössä enemmänkin maskuulisempi pakkaamistyyli, joka osottautui hyvinkin tehokkaaksi. Kaiken kaikkiaan aikaa meni 10 minuuttia. Itse istuin sängyllä ja nauroin vatsa kipeenä vaatekasaa, kunnes tajusin että Camisa on oikeasti muuttamassa kotiin, jonka jälkeen tulikin itku...

NW 79th Street

Perjantai-illan ratoksi ajelin South Beachille sanomaan tjänaret kahdelle vanhalle Averett-kavereille, jotka oli tullu Miamiin vajaan viikon ajaksi ennen Ruotsiin palaamista. Vaikkakin olen suuri jääkiekkofani, onnistuin kuitenkin hetkeksi jättämään historian katkeran makuiset häviöt taka-alalle ja vein ruotsalaiset brassi-ravintola Camilakseen downtowniin. Viime semesterin aikana siellä tuli käytyä varmasti toistakymmentä kertaa, tämän semesterin kerrat voi laskea yhdellä kädellä, joten ruoka maistui entistäkin paremmalta.

Niinkuin on varmaan jo monta kertaa tullut sanottua, mutta Miami on paljon muuta kuin South Beach, tai oikeastaan South Beach ei kerro Miamista yhtään mitään. Matkalla hakemaan sveduja, ajelin perinteisen I-95 sijasta sivukatuja Little Haitista, Hialeahin kautta Little Havanaan. Istuskelin yksin autossa ja muutaman kerran pysähtyessäni punaisiin jouduin hilaamaan ikkunan ylös ja lukitsemaan ovet. Tosin, se nyt on ihan järkevää täällä tehdä melkein missä kaupungin osassa vain. Jos ghetoista ei kuitenkaan sen suuremmin pelästy, tai sitten ei eksy ainakaan kovin syrjälle pääkaduista, niiltä kulmilta löytyy oikeastaan sitä aitoa kaupunkia. Jos pysähtyy kauppaan hakemaan vettä, pullo maksaa neljän dollarin sijasta vaivaisen yhden dollarin sekä tiskillä myydään "Im in

Miami Bitch"-avaimenperien sijasta käsintehtyjä rukousnauhoja.

Pysähdyin NW79th kadulla olevaan aution rakennuksen eteen, jota olen jo monesti aikasemmin ohi ajaessa katsellut ja miettinyt, että siitä pitää joskus tulla ottamaan kuva. Rakennus on Little Haitissa ja sen on ympäriinsä maalattu erilaisilla Haitia kuvaavilla symboleilla. Miamissa on tuhansia asioita, mitä haluaisin kuvata ja näyttää muille, miten tämä on muutankin, kuin silikonia ja house-musiikkia. Kaupungin monikulttuurisuudesta ei voi ikinä saada tarpeeksi. Mitä enemmän oppii tuntemaan Miamin ihmisiä ja paikkoja, sitä enemmän täällä viihtyy.

On Holiday

Kouluvuosi on takana. Viimeisestä 72 tunnista 30 tuntia meni kirjastossa, 10 tenteissä ja loput nukkumiseen ja syömiseen. Gotta love final-viikkoa. Oikeastaan vasta tänään torstaiaamuna tajusin, että nyt alkoi kesäloma. Tutkielmat, lukemiset ja artikkelit on nyt tehty. Kesäloma tuntuu ansaitulta..

Suomeen lähden vasta 14.päivä toukokuuta. Vielä muutama päivä sitten yritin saada siirrettyä Virgin Atlanticin lentoa muutamalla päivällä, mutta päädyin kuitenkin pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa ja jäämään Miamiin viikoksi. Lämmin sää ja Miamin monet paikat, missä ei vielä ole tullut käytyä, huokutteli enemmän kuin 200e lisämaksun maksaminen ja Suomen kolea kevätsää. Toinen syy on pakkaamisen siirtäminen niin myöhäiseksi kun mahdollista. Päädyn siis taas edellisenä iltana runttaamaan tavarat matkalaukkuun ja lentokentällä tajuan, että unohdin lentoliput lipaston päälle.

Viime viikonloppu meni vieraiden kestitsemisessä. Siskon tuleminen Miamiin oli mukavinta, mitä viimiseen neljään kuukauteen on tapahtunut. Tosiaan, neljä kuukautta.. En ymmärrä mihen aika on mennyt. Päivien ajaksi vuokrasin auton ja sen aikana tuntu, että Miamissa voi oikeastaan elää ihan normaalia elämää. Pystyi menemään minne tahansa, tai milloin tahansa, ilman muiden häiritsemistä.

Seuraaville päiville ei ole juuri mitään ohjelmaa. Yhden esseen kirjoitan koulukaverille rahaa vastaan, mutta sen lisäksi muuta ohjelmaa ei juuri ole. Toivottavasti saisin muutaman kuvan lisää Miamista tietokoneen kovalevylle ja käydä ehkä niissä alkusemesterin aikana suunniteltuissa kulttuuritapahtumissa. Katsotaan mitä tapahtuu. Kampukselle en ainakaan jää.