Sony Ericsson, Calle Ocho, autokolari, Miami Winter Music Festival..

Viime viikko kuvina....

Ei Miamissa ehdi kyllästymään..

Pieni maailma..

Nopeasti tärkeimmät kuulumiset Orlandosta ennen nukkumaan menoa ja huomisaamun peliä: Vuosi sitten jouluna, kun etelä-afrikkalainen kämppikseni Dean päätti vaihtaa koulua Savannahiin Georgian osavaltioon, "tuun käymään sun luona Suomessa"-lupauksista huolimatta, luultinin ettei me enää ikinä nähtäis. Saattoi muutama kyynel tippua puolin ja toisin. Puolentoista vuoden jälkeen löysin kuitenkin itseni juoksemasta Deanin kaulaan Orlandolaisessa tenniskeskuksessa.

Danville, 2009

Orlando, 2011

p.s. kun pääsen takaisin Miamiin kirjottelen enemmän Orlando-viikonlopusta.

tupaantuliaiset

Koska en todennäköisesti ikinä saa kaikkia haluamani ihmisiä tulemaan Miamiin juhlimaan tupaantuliaisia, ajattelin lauantaipäivän ajanvietteeksi esitellä tilapäisen kotini. 18 neliön huoneeseen on viimeisten seitsemän kuukauden aikana mahtunut paljon ja ensimmäisten päivien ahtaankammoisista tunteista huolimatta, pieni huone on alkoi tuntua hyvin pian ihan kotoisalta. Suurin syy siihen on ehdottomasti kämppikseni, Camisa.

P.S. Tarvittaessa annan osoitteen suolan ja ruisleivän lähettäjille.

Ostetaan auto

Vaikka äiti ja iskä ei ehkä ole samaa mieltä tän otsikon kanssa, olen silti vakaasti sitä mieltä että ensi syksynä hankin auton. Niinkin yksinkertainen, kun kaupassa käynti on kymmenen puhelinsoiton ja muutaman aikataulun muuttamisen takana. Julkista liikennettä en ole edes kertaakaan tosissani suunnitellut käyttäväni. Tumman puhuvassa ympäristössä Miamin Opa-Lockassa, vaaleat hiukset herättävät omaan makuun aivan liikaa huomiota.

Tänään taas kerran meni täysin hermo kuinka avuton täällä on ilman autoa. Vaikkakin monella kaverilla on auto, mutta tuntuu tyhmältä vaivata ihmisiä pelkästään sen takia, että tarvisi kyydin Wal-Marttiin ostamaan hammastahnaa. Vaivattoman liikkumisen lisäksi, auton käyttäminen on turvallisempaa. Vaikka koulun portilta muutaman sadan metrin päässä on huoltoasema, en ikinä kävelisi sinne yksin tai oikeastaan edes suuremmalla porukalla.

Toinen syy auton ostamiseen on elämän sisältö. Kampuksen tarjonta tuli jo viime semesterillä hyvin tutuksi ja mielummin Suomeen takaisin tullessani kerron jostain muusta kuin uima-altaasta juovista pesukarhuista. Selailin eilen Miamin kulttuurisivuja ja lueskelin tulevia tapahtumia. Joka kuukauden päivä jotain tapahtuu jossain, stand-up komiikasta house-festareihin. Tänä viikonloppuna suunnitelmissa mennä SOMI ArtWalkiin, lauantaiaamun puistojoogaan ja sunnuntaina Calle Ocho- latinalaiseen karnivaaliin.

Kuvat:http://www.miaminewtimes.com/

spring break 2011

Semesteri on taas voiton puolella. Parin ekan viikon jälkeen menin jo sekaisin laskuissa, kuinka monta viikkoa on menny siitä kun palasi Suomesta takaisin Amerikkaan. Spring break meni tennistä pelaten ja sekä vapaina päivinä kampuksen ja south beachin väliä ajellessa. Jotenkin se vapaa aika piti kuluttaa.

Tasan vuosi sitten tulin ensimmäistä kertaa Miamiin Virginian sankareiden kanssa viettämään spring breakkia. Viikon road trip Miamiin oli hetken mielijohteen tulos, josta seurasi paljon hyvää. Ihastuin kaupunkiin ja sen ihmisiin jo ensimmäisten päivien aikana ja matkan jälkeen päätin, että joskus vielä palaan Miamiin. En kuitenkaan arvannut, että se olisi ollut jo seuraavassa kuussa ja menisin tutustumaan uuteen yliopistoon.

Kurssit ja luennot sujuu hyvin tenniksen ohella. UPIU:n artikkelien kirjottelu jatkuu, mikä tuottaa eniten töitä koulun puolesta, mutta se onkuitenkin mielenkiintoisin ja opettavin kurssi. En muista olenko maininnut vai en, mutta tietysti artikkelien kirjottelun lisäksi, mielenkiintoisiin kursseihin kuuluu ehdottomasti espanjan opiskelu. Viime semesterillä päätin, että jonain päivänä kun matkustan Espanjaan tai Etelä- Amerikkaan, haluan osata muutakin kuin kirjon kirosanoja espanjaksi, joten valitsin espanjankurssin tälle keväälle. Sattumalta aussi- nelipeliparini, Gabi, valitsi saman kurssin. Viimeisen pari kuukautta olemme opiskelleet yhdessä kahden muun opiskelijan kanssa espanjaa, joka maanantai ja keskiviikko professorin toimistossa. Tällä hetkellä latino-persoonani on vielä vähän kateissa, mutta vielä on toivoa ja aikaa seuraavat pari kuukautta.

Vieläkin olen sitä mieltä, että täällä riittää kun osallistuu luennoille ja palauttaa tehtävät ajoissa professorille, niin hyvä arvosana on taattu. Professorit odottaa opiskelijoilta ehdottomasti vähemmän kuin Suomessa. Vaikkakin suomalaista yliopistoelämää en ole kokenut, mutta uskon kuulemiini huhuihin. Suomalaisen peruskoulupohjan ansiosta moraali koulunkäyntiin on täysin erilainen. Meille on normaalia, että luennoille osallistutaan säännöllisesti ja se on osa koulunkäyntiä. Täällä osalle luennoille osallistuminen on suurempi ihme, kuin Wal-Martin iloinen asiakaspalvelu. Nuoret kuluttavat vanhempien rahoja kalliisiin lukukausimaksuihin ja kitkuttelevat kandin tutkinnon viiteen vuoteen. Ei ihme, että Amerikka on vararikossa ja Obaman harmaat hiukset vaan lisääntyvät.

Tenniskausi on mennyt kaikin puolin vaihtelevasti, tosin verrattuna koulun aiempiin kausiin, olemme menestyneet hyvin. Tähän asti tärkeimmistä otteluista, eli konferenssipeleistä, vain yksi on hävitty. Käytännössä se tarkoittaa, että olemme meidän konferenssissa neljän parhaan joukkueen joukossa ja pelit jatkuu ainakin huhtikuun puoleenväliin asti, jonka jälkeen odottaa ensimmäinen tauko tenniksestä sitten viime syyskuun.