kiire, kiire, kiire

Blogi ei ole jäänyt unholaan, kiire on vaan tallonut sitä hyvällä menestyksellä maan tasalle. 18 credittiä, lehteen kirjoittaminen sekä tennisharjotukset ovat vieneet enemmän aikaa kun osasin edes kuvitella. Luulin kärsineeni viime syksynä burn-outin esiasteista, mutta nyt myöhemmin ajateltuna se tuntuukin lomalta.

Kiireestä huolimatta nautin silti kursseistani, proffat vaikuttaa vieläkin mukavilta (palaan tähä vielä ensimmäisten tenttien jälkeen) sekä hevosten parissa oleminen oli huomattavasti hauskempaa kuin muistin. Peltolan Tallilla vietetyt teinivuodet sekä siellä opitut taidot eivät ole unohtuneet, mistä niin minä kuin opettajakin olemme olleet tyytyväisiä. Välillä olen jopa vakavasti harkinnut ottavani ratsastuksen sivuaineeksi. Kyllä, kaikki on mahdollista Amerikassa. Toinen vakavassa harkinnassa oleva sivuaine on ranska. Täällä ei kuitenkaan edes ole pakko olla sivuainetta jotta saisi tutkinnon, joten suurta stressiä siitä ei tarvitse ottaa.

Tämän semesterin ajan kirjoitan koulumme lehteen eli toisin sanoen olen yksi niistä koulun nörteistä, joita näkyy kaikissa amerikkalaisissa college- leffoissa. Kaikki kurssin valinneet kirjoittavat kolme artikkelia jokaiseen painokseen, mikä ilmestyy kerran kuukaudessa. Kun lehti julkaistaan, voin laittaa osoitteen nettiversioon.

Haasteita ei ainakaan koko hommasta puutu, sillä amerikkalainen tyyli kirjoittaa artikkeleita ja käyttää pilkkuja on mitä kummallisin. Lukion äidinkielen opettaja Turtan pilkkusäännöt, sekä kappalejaot voi täällä vetää viemäristä alas. Amerikkalaiset artikkelit koostuu yhden tai korkeintaan kahden lauseen kappaleista ja yhdessä lauseessa voi olla helposti 30 sanaa. Turta taas veti punakynällä pitkän miinuksen yli 16 sanan lauseista. Olen kuitenkin nauttinut juttujen kirjoittamisesta, sillä olen oppinut nyt jo paljon asioita mitkä pätee niin amerikkalaisessa ja suomalaisessa journalismissa. Tulevaisuuden unelmat viestinnän maisterin tutkinnosta ovat siis yhä lähempänä.

Viikonlopuksi on luvattu paikalliseen mittakaavaan nähden "paljon" lunta. Sitä on verrattavissa Suomen ensilumeen. Kaupunki on siis autioitunut viikonlopun ajaksi, koska suurin osa kaupoista ja ravintoloista on suljettu. "Ketä hullu nyt lumisilla teillä ajaa!" yhtä amerikkalaista lainatakseni. Filosofian professori antoikin tänään jo kotiin tehtäviä siltä varalta, että maanantaina koulu olisi suljettu..

"Permit to carry handguns? Yes." -Gun Laws in Virginia

Taas kerran Virginian osavaltio kohahdutti ammuskelulla. Juuri kun Virginian Techin verilöylyn arvet oli umpeutunut ja tapahtumasta pystyi puhumaan päivänvalossa, niin uusi katkera tollo tulee aseensa kanssa ampumaan vastaantulijoita. Kaiken kaikkiaan ammuskelussa kuoli 8 ihmistä. Ammuskelu tapahtui kuitenkin satojen mailien päässä, valtion pääkaupungin Richmondin lähellä. Kun taas Danville on etelämpänä, lähentelemässä North- Carolinan rajaa.

Etenkin täällä konservatiivisessa, vieläkin "McCain pelastaa maailman"- tapaisessa osavaltiossa aseiden kantaminen lasketaan joka miehen oikeuksiin ja sisäministerimme Anne Holmlund olisikin helisemässä osavaltion aselakien kanssa. Meno turvallisuuden suhteen on muutenkin hyvin erilainen, mitä Suomessa olemme tottuneet. Ruokakaupassa hintojen vertailun sijaan, voi vertailla kenellä on suurin Leatherman vyöllään. Aseiden vertailu on jätetty pyhäpäiville. Myöskin tarinat jengiläisistä ja niiden rituaaleista on tullut hyvin tutuiksi. Onpahan sitten jotain kerrottavaa lapsenlapsille.

Ensimmäiset päivät koulussa on olleet mukavempia, kuin osasin edes odottaa. Kurssit ja professorit ovat loistavia. En tiennyt kuinka boheemeja ja vapaamielisiä proffia meidän koulusta löytyykään. Oletin, että uskonnollisia perinteitä omaava koulu sisältää vain ahdasmielisiä uskonto-kiihkoilijoita, mutta olin todella väärässä. Filosofian professorimme kuuluu Danvillessa vähemmistöön; siihen ketkä eivät käy kirkossa päivittäin ja julista ilosanomaa. Hän on ehdottoman uskonto-vastainen. Ehkä siksi, että jumalien ajatteleminen saattaisi tehdä hänen filosofisen mielensä hulluksi; "Onko Jumala olemassa? Mikä Jumala oikeastaan on?"

Toisin kuin suurin osa koulun opettajista, proffa kannattaa samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeuksia sekä suhteen rekisteröimistä, lisäksi hän kiroilee tunnilla. Ulkonäöltä häntä voi verrata Karl Marxiin. Täysin stereotypinen filosofi siis.

Tennisharjoitukset alkaa ensi maanantaina ja ensimmäinen peli pelataan helmikuun viimisenä viikonloppuna vieraissa. Olemme kuitenkin ilman couchia aloittaneet jo pelaamisen, sillä säät ovat olleet Suomen toukokuun luokkaa. Eilen opiskelijoita pyöri koulussa shortseilla ja t-paidoilla. Viime viikolla laskin Loimaan vesitornin mäkeä lumilaudalla toppavaatteet päällä, eilen pelasin tennistä shortseissa. Fine by me.

Perillä..

Pääsin turvallisesti perille ikuisuudelta tuntuneen matkustamisen jälkeen. Jos kelloa ja kalentereita ei olisi, voisin vaikka lyödä vetoa, että lentäminen Amerikkaan kestäisi kokonaisen viikon. Kiitän suuresti myös Applen innovaatioita, niitä ilman yksin matkustaminen olisi ollut vielä kivuliaampaa. Kuitenkin pitkissä ja uuvuttavissa lentomatkoissa on puolensa; vajaaseen 30 tuntiin ehtii kertyä paljon, joten on jotain mistä kirjoittaa.

Siispä lento lähti Helsinki-Vantaalta aamuvarha

in 7:40, joten tällä kertaa auto starttasi jo ennen aamulehteä kotipihasta. Kahden tunnin yöunilla lähdettiin kohti lentokenttää, joka ei olisi onnistunut ilman äidin eväskoria. Aamupalatarjoilut oli paremmat kuin yhdessäkään tähänastisessa amerikkalaisessa hotellissa. Hyvästien jälkeen Suomi jäi taakse taas 4 kuukaudeksi. Ensin lensin Düsseldorfiin, jossa ensimmäisen suunnitelman mukaan piti olla vain 40 min. aikaa vaihtaa Atlantan konetta. Perille päästyäni sain kuitenkin tietää, että lentoni myöhästyy 4 tuntia. Helpotuin hetkeksi, koska nyt ei täytynyt sprinttailla ympäri terminaalia portilta toiselle, kunnes tajusin että myöhäistyisin Atlantan jatkolennolta. Täytyy myös myöntää, että myöskin neljä tuntia saksalaisten ympäröimänä ei houkuttanut, kun viimeiset muistikuvani saksalaisista on jo tutuksi tulleesta, huoneeni entisestä asukkaasta Dimitristä. Siispä olotila lähenteli paniikkikohtausta ja painelin etsimään Deltan pistettä. Kaikeksi yllätykseksi he olivat varanneet minulle jo uuden jatkolennon Greensboroon ja vielä lohdutukseksi sain 10 euron kupongin lentokentällä toimiviin kahviloihin ja ravintoloihin. Vaikka Deltan koneisiin pommi-iskuja tehdäänkin, niin mukava henkilökunta heillä kuitenkin on.

Joulukuisen terrori-iskun jälkeen Amerikkaan

lentävien koneiden turvatarkastusta ollaan kiristetty. Ennen portille pääsyä oli perinteisen turvatarkastuksen jälkeen vielä toinen turvatarkastus. Kaikki elektroniikka mp3-soitinta myöten piti laittaa päälle ja reppu tyhjennettiin ylösalaisin. Tätä ennen poliisi oli eristänyt portin nauhoilla ja tutki koirien kanssa tilan ennen ihmisten päästämistä sisään.

Kaikkiaan matkustamisiin meni 28 tuntia ja kahden puolen tunnin unien jälkeen se tuntui huomattavasti pidemmältä; silmäpussit roikkuu vieläkin poskilla. Minulle koneessa nukkuminen on täysi mahdottomuus. Viikonloppu ennen koulun alkamista on kuitenkin vähentänyt suurta univelkaa, vaikka jetlag on ottanut oman osansa.