Tiistai

Kello näyttää 6.24. Näistä aikaisista aamuista on ehdottomasti hyötyä, koska ehdin paljon paremmin päivittämään blogia. Ulkona on vielä pimeää ja kaikki joka tapauksessa nukkuu, joten aamunkahvin ohella tämä on ehdottomasti hyvää aikaa huoltaa suomenkielistä sanavarastoa. Cafeteria aukeaa puoli 8 ja kirjasto 8, joten sitä ennen keitän omat kahvit ja mikrokaurapuurot. Onneksi Camisa on siunattu hyvillä unenlahjoilla, sillä meidän kahvinkeitin ja mikro eivät ole ne Wal-Martin kaikkein hiljaisimmat kodinkoneet.

Pääsiäisviikonlopun jälkeen viimeinen kouluviikko on alkanut ja on jo oikeastaan puolessa välissä, koska perjantainsinhan ei tunteja ole. Osa professoreista haluaa itsekin päästä aikasemmin kesälomalle, joten joitakin päättötenttejä ja tutkielmia on jo merkitty tälle viikolle. On vaan helpottavaa, että päivät menee nopeasti ja yhtäkkiä tajuaa, että deadline 10- sivun tutkielmalle onkin jo huomenna. Ainakin ne saa pois päiväjärjestyksestä. Tänään on viimeisen UPIU:n artikkelin deadline, torstaina presentaatio, seuraavan tiistaina kaksi tenttiä ja viikon päästä torstaina se 10-sivun tutkielma. Kun kaikki nämä on ohi, myyn englannin kirjallisuuden 3000 sivun kirjan takaisin kirjakauppaan ja pakkaan kaikki ruutupaperista sekä alleviivauskynistä muistuttavat asiat pahvilaatikkoon odottamaan ensi elokuuta.

Althea is up.

Kello näytti aamulla 7.17, kun nousin ylös ja edellisenä aamuna se taisi olla 15 minuuttia enemmän. Viimisen kuukauden aikana viisari on tainnut parhaimmillaan olla 5.30 tienoilla.

Vaikka on viikonloppu ja pääsiäisloma, tai vaikka tietäisin ettei seuraavaan kuukauteen tarvitsisi edes kääntää sängyssä kylkeä, se ei juuri nukkumisrytmiini vaikuta. Ongelmana on vain, että kaikki muut täällä nukkuu ja aamupalaa ei koulun cafeteriasta viikonloppuisin irtoa ennen lounasaikaa. Seuraavaksi kolmeksi tunniksi täytyy siis keksiä jotain tekemistä. Tähän aikaan aamusta minun lisäksi kampuksella hereillä on ainoastaan oravat ja pesukarhut. Muutama lakikoulun opiskelija saattaa koputella kirjaston ovia, mutta heitä nyt joka tapauksessa ei lasketa meidän tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Samanlainen unirytmi on ollut melkein koko vuoden ja siitä olenkin saanut lempinimet abuela, grandma, mama goose, ja Althea.. Niiden lisäksi lempinimiä on myös Flying Finn, Finland,Empuu ja yhdessä Gabriellan kanssa meitä kutsutaan "Crazy Europians" ja "Las Novias". Toisin sanoen, ketään ei tunne nimeä Emilia. Isoäidiksi kutsumista ei parantanut yhtään se, että joulunlomalta palattuani toin Suomesta mukanani virkkausvälineet, joilla tein Camisalle kaulahuivin. Okei, nyt liiottelen. Aloitin siis kutomaan kaulahuivia Camisalle ja se odottaa vieläkin puolimittaisena pöytälaatikossa.

Pääsiäisloma on tähän mennessä sujunut rauhallisesti. On ollut mukavaa, kun ei ole kiire luennolta reeneihin ja sen jälkeen hoitaa tuhat muuta asiaa. Torstain ja perjantain aamupäivät olen viettänyt kampuksen altaalla koulukirjoja sekä Paulo Coelhoa lukien ja samalla rekkamiesrusketusta korjaillen, kun taas illat huoneessa amerikkalaista laadukasta tv-tarjontaa katsoen. Jos päättötenteissä en tiedä mitään amerikan kirjallisuudesta, niin ainakin tiedän miksi kotivaimot riiteli viimeisimmässä "The Real Housewifes of New York City" jaksossa.

Koska kuitenkin kolme iltaa putkeen kampuksella viettämistä olisi ehdottomasti Miamissa ajan hukkaamista, ja toiseksi, en halua että lempinimi isoäidistä muuttuu lahnaksi tai muuksi yhtä imartelevaksi, siispä tänään on suunnitelmissa mennä ulos Brickelliin, Miamin downtowniin. Opiskelijakaverimme on kuukauden ajan asunut yhdessä alueen pilvenpiirtäjistä ja tänään on tarkoitus juhlia tupaantuliaisia. Taitaa olla vähän erilaiset kodin lämmittämisjuhlat, kuin omani oli.

kuva: http://www.hellomiami.com/commons/pages/articles/brickell_booms_with_business_and_play/200548/

Pääsiäisloma

Ennen viimistä kouluviikkoa, koulu tai oikeastaan uskonto on armahtanut meitä neljän päivän pääsiäislomalla. Ainakin omat pääsiäismuistot on lapsuuden hiihtokilometrin Jänkhäälle käsivarren lomamökillä, tai sitten varhaisaikuisuuden innoittamat pääsiäisen vietot kuuluisalla poliisienmökillä. Joka tapauksessa, tänä pääsiäisenä ei tarvitse pukea hiihtohanskoja käteen tai sivellä vaseliinia poskille Lapin auringolta, saatika siivota pitkän viikonlopun rellestämisen jälkiä Loimaan poliiseilta.

Yksi parhaista asioista Miamissa on sää. Jos tänään sataa, niin ei huolta, huomenna on aurinkoa ja lämpöä sateisenkin päivän edestä. Täällä tuskin tarvisi ylioppilasjuhlia suunnitella paviljonkeja sateen varalta tai kysellä naapureilta tuoleja ja pöytiä sisätiloihin kylmän sään sattuessa.

Keskiviikon koulupäivän jälkeen kaikki oli valmiita heittämään koulukirjat kampuksen lampeen, tai ainakin syvälle laatikkoihin, ja lähteä huoltoaseman Corona- valikoiman kautta suoraan rannalle. Ainakin Facebook-päivityksistä päätellen, hyvin harvaa oppilasta kiinnosti eilen viikon päästä alkavat lopputentit. Todennäkösesti paniikki iskee ensi keskiviikkona, millon koulun oppilasluku alkaa lähetä todellista lukumäärää. Ruokalassa on lounasaika

an ensimmäistä kertaa tänä keväänä ruuhkaa, kirjasto on täynnä opiskelijoita ja on lähes mahdotonta löytää tyhjää pistorasiaa kannettavalle. No, muutama viikko jäljellä uurastamista ja sitten oon valmis lähtemään, niin utopistiselta kun se kuulostaakin, kesälomalle.

Blaaahh...

Katson liian vinoa koulukirjapinoa pöydän päällä ja toivon, että ne itsestään selautuis läpi, toimittais tiedon koepapereille, sekä palauttaisi lopuksi itsensä kirjastoon. Mitä todennäköisemmin (ainakin tätä vauhtia) maksaisi itse myös myöhästymismaksut. Miksi koulu ei voisi olla jo loppu?

Lopputentit on toukokuun ensimmäisellä viikolla, elikäs tänä vuonna Emilia ei saa juhlia vappua ylioppilaslakki päässä ja serpentiinit kaulaa viiltäen. Tosin, Venla ja Riku on Miamissa huhtikuun lopun, joten ehkä saan ne suostuteltua juhlimaan suomalaisten työläistenpäivää miamilaisittain.

Aikasemmin ajattelin ettei arki ikinä iskisi Miamin ja mun väliseen suhteeseen. Pah, olin väärässä. Valitettavasti se arki iskee ilmeisesti hyväänkin suhteeseen heti alkuhuuman hävittyä. Rutiinit on löytynyt, joskin ne eroaa merkittävästi mitä ne olisi Suomessa. Tietenkin Miamin ja mun suhde on vieläkin todella hyvä ja vahvalla pohjalla. Se on ainakin tullut selväksi, että kyseessä ei ollut yhden illan tapaus tai lyhyt etelänromanssi. Potentiaalia on paljon, mutta kuitenkaan loppuelämän kumppanista ei vielä voida puhua. Joka tapauksessa odotan jo ensi elokuuta, milloin pääsee takaisin Miamiin.

Regionals

Viime viikonloppu meni jälleen kerran Daytona Beachilla. Tällä kertaa pelatiin konferenssin mestaruusturnaus johon mukaan pääsi neljä parasta joukkuetta. Vaikka hävittiin semifinaaleissa, valmentaja oli joka tapauksessa tyytyväinen, sillä naisten joukkueella ei ole ollut voittokautta moneen vuoteen. Pojat sen sijaan pelasi tiensä Nationaaleihin, jotka pelataan Alabamassa toukokuussa. Jotakin hyvää tässäkin oli, pääsen lähtemään aikasemmin kohti kotia.

Ensimmäisenä iltana kaikki jokkueet kokoontuivat paikallisen pursiseuran clubille, Suomen mittakaavassa se vastaisi Halosen linnaa. Kaikki katselivat toisiaan outona, koska tätä ennen joukkueet ovat tavanneet vain tenniskentillä, missä puhtaasta tuoksusta saatika näteistä kasvoista ole tietoakaan. Floridan paahtavan auringon alla tunnin pelaamisen jälkeen näyttää auton alle jääneeltä.

Perjantaina pelattiin SCADia vastaan. Samainen koulu, missä Dean opiskelee. Naisten puolella lopulta SCAD oli parempi. Kolmen päivän matka Daytonalle oli taas kerran mukava. Matkustaminen joukkueiden kanssa on yksi parhaimmista asioista, mitä täällä tulee koettua.

Vihdoin edessä on tauko, jonka pituudesta ei sen koommin ole tietoa on. Kaudesta jäi käteen paljon matkattuja maileja, todella hyviä hetkiä, muutamia huonoja hetkiä, useita Subway-lounaita, isommat lihakset sekä rikkinäinen olka-ja kyynerpää. Muutama päivä tenniksestä tuntuu nyt ansaitulta.

Matkalla Fisher Islandille..

Matkalla Fisher Islandille autossa ei ollut radiota, joten viihdykkeet olivat hyvin rajalliset. Onneksi italiainen ja suomalainen keksivät aina tekemistä.

Väliaikaisen MetroPCS puhelimeni kamera on maximissaan 1 megapixeli, joten kuvanlaatu ei ole HD luokkaa.

Fisher Island

Viikko sitten sunnuntaina juhlittiin saksalaisen vaihtarin läksiäisiä yksityisellä saarella, joka on tunnettu myös Tiger Woodsin ja Roger Federerin lomailupaikkana. Loimaanlikan piti vähän aikaa hieroa silmiään ja nipistää itseään jos kaikki olikin vaan unta, mutta ilmeisesti ei. Ainoa paikka Miamissa, missä rannalla ei tarvitse varoa toisten ihmisten hiekkakakkuja tai rantapyyhkeitä, sekä liikenneruuhkasta ei ole tietoakaan, koska saarelle pääsee vain vartioidulla lautalla.

Kesäloman tarpeessa

Kampuksella taitaa olla vähän jokainen jo kesäloman tarpeessa. Samojen naamojen näkeminen joka ikinen päivä aamusta iltaan alkaa näkymään kampuksen henkilöluvun vähentymisenä ja tapaturmien lisääntymisenä.

Tiistaina kampuksen parkkipaikalla leikittiin törmäilyautoja ja saldona kaiken kaikkiaan seitsemän autoa kolhiintu. En oikeen vieläkään ymmärrä miten on mahdollista että kaikki tapahtu samana iltana, muutaman tunnin sisällä.

Ja tietysti, miten olisikaan mahdollista, että Emilia välttyisi olemasta osallisena tässäkin tapahtumassa, tosin itse istuin kartanlukijan paikalla. Meidän kolarista lumipallo-ilmiö sai alkunsa. Camisan kanssa valmistauduttiin lähtemään parkkiruudusta ja valittiin sopivaa radiokanavaa. Lopulta kaiuttimista kuului Miamiin tyyliin reaggetonia, joten kaikki oli valmista lähtöön. Camisa paino kaasua ja PAM. Se olikin sitten siinä. Alun fiilistelyt jäi kahden sekunnin mittaseksi, koska nokan edessä komeili beige 8-istuttava Chevrolet, rengas puhjenneena ja auton kylki sisäänpäin painuuneena. Hitto.

Camisa, minä, toisen auton kuski, sekä puolet koulusta ehdeimme ihmetellä meidän nokkakolaria viitisen minuuttia kunnes yhtäkkiä 15 metrin päästä kuului renkaitten vikinää, rysähdys, taas kiihdytys ja toinen rysähdys. Kaikki juoksi nyt toisen kolarin luo ja jotkut sanoi "Mennään tonne, toi näyttää paljon mielenkiintosemmalta!!"

Tyttö, joka ei ollut ikinä ennen elämässää ajanut autoa päätti auttaa kaveriaan, joka ei itse mahtunut auton ovesta sisään, koska auto oli parkissa niin lähellä vieressä olevaa autoa. Tuloksena oli neljä kolhittua autoa, joista yksi meni lunastukseen. Illan kruunasi kolmas kolari, jonka kuski oli niin pilvessä, että ajoi katukivetyksen yli ison nurmikkoalueen ainoaan liikennemerkkiin.

Vaikka Miami on pahimmat stereotypiat pystynyt osoittamaan vääräksi, olen silti vieläkin sitä mieltä, että tummaihoiset naiset on vaan todella pelottavia kun ne menettää hermonsa. Pää ja sormi heiluu puolelta toiselle ja sanavarastosta ei sillä hetkellä löydy mitään muuta kuin kirosanoja. Edellisyön yksi kampuksella asuva tyttö vietti yönsä oman dormin sijaan paikallisessa vankilassa. Tyttö oli tullut illalla huoneeseen, nähnyt huonekaverinsa ja hänen poikaystävän omissa touhuissaan, joten tuloksena hän päätti hakata kämppiksensä.

Miami Gardensin poliisi kiittää.

"Home is a place you grow up wanting to leave, and grow old wanting to get back to." -John Ed Pearce

Huhtikuussa mennään ja reilun kuukauden päästä pitäis aloittaa tekemään toimintasuunnitelmaa tavaroiden pakkaamiseelle, tai ahtaamiselle matkalaukkuun. Ylipainon kustannukset kauhistuttaa jo nyt. Ehkä saan jonnekin säilöttyä tavaraa kesän ajaksi, toivottavasti. Suunnittelin kovin kevään ajan, että muuttaisin kampuksen ulkopuolelle ens vuodeksi. Lopulta tulin siihen päätökseen, että jos en kesän ajan halua järjestellä Suomesta käsin Miamin asioita, niin mielummin asun kampuksella ens vuodenkin ja nautin suomalaisen kesän ilman turhaa stressiä. Lisäksi, Camisan kanssa on sujunu kaikki niin hyvin, että mieluummin asun vielä ensi vuodenkin hänen kanssa. Nyt voi siis ruksata yhden asian pois listalta ennen kun siirtyy kesälomalle.

Koska tenniksen kausi on aina keväällä, ensi syksyksi olen tekemässä paluuta Averettissa hyvin lyhyeksi jäänellee Cross Country uralle. Viime viikolla juttelin joukkueen valmentajan kanssa ja koska muutenkin kampuksen ympäri juoksentelen lähes joka päivä, voisin yhtä hyvin saada siitä vastineeksi rahaa. Saa nähdä miten tässä käy. Joukkue harjoittelee viisi kertaa viikossa aamukuudelta, joten yksi syy lisää jäädä kampukselle asumaan.

Tenniskauden viimeinen regular seasonin peli pelattiin viime perjantaina. Tämä viikko on ensimmäinen ilman yhtäkään peliä sitten viime tammikuun. Edessä on vielä konferensin mestaruusturnaus, joka pelataan jälleen kerran Daytona Beachillä. Sen jälkeen selviää, mikä päivä matkustan Suomeen. Tällä hetkellä lento on 14. päivälle, mutta jos pelit menee hyvin ja pääsemme Alabamassa pelattaviin nationaleihin, eli koko maan mestaruusturnaukseen, lähtö myöhästyy muutamalla päivällä.

Suomalaista kesää, ja Suomea muutenkin, on ollut viime päivinä ikävä, eikä iPhoto autaa asiaa yhtään. Valokuvat on hyviä muistuttajia, kuinka moni asia on erilaisti Suomessa. Hyvä niin. Vaikka Miamissa on kivaa, niin ei kotia silti voita mikään.