Katson liian vinoa koulukirjapinoa pöydän päällä ja toivon, että ne itsestään selautuis läpi, toimittais tiedon koepapereille, sekä palauttaisi lopuksi itsensä kirjastoon. Mitä todennäköisemmin (ainakin tätä vauhtia) maksaisi itse myös myöhästymismaksut. Miksi koulu ei voisi olla jo loppu?
Lopputentit on toukokuun ensimmäisellä viikolla, elikäs tänä vuonna Emilia ei saa juhlia vappua ylioppilaslakki päässä ja serpentiinit kaulaa viiltäen. Tosin, Venla ja Riku on Miamissa huhtikuun lopun, joten ehkä saan ne suostuteltua juhlimaan suomalaisten työläistenpäivää miamilaisittain.
Aikasemmin ajattelin ettei arki ikinä iskisi Miamin ja mun väliseen suhteeseen. Pah, olin väärässä. Valitettavasti se arki iskee ilmeisesti hyväänkin suhteeseen heti alkuhuuman hävittyä. Rutiinit on löytynyt, joskin ne eroaa merkittävästi mitä ne olisi Suomessa. Tietenkin Miamin ja mun suhde on vieläkin todella hyvä ja vahvalla pohjalla. Se on ainakin tullut selväksi, että kyseessä ei ollut yhden illan tapaus tai lyhyt etelänromanssi. Potentiaalia on paljon, mutta kuitenkaan loppuelämän kumppanista ei vielä voida puhua. Joka tapauksessa odotan jo ensi elokuuta, milloin pääsee takaisin Miamiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti