Kesä Suomessa oli ehdottomasti tarpeellinen. Omassa yksiössä oleilu ja vapaapäivien, ehkä joidenkin mittakaavojen mukaan, liiankin pitkäksi venyneet aamupalailut pakotti miettimään muutamaa mennyttä vuotta. Joitakin juttuja naureskeli itsekseen ja toisista sattumista taas nousi puna poskille pienestä häpeästä. En siis ymmärrä, miten joku ei viihtyisi asua yksin. Mielestäni se oli oikein antoisaa, kun vaan osaa pitää itselleen seuraa.
Lento lähti tänä aamuna klo. 6:40 Helsinki-Vantaalta, ja vaikka kuvailen aina itseäni aamuihmiseksi, se oli kyllä LIIAN aikaisin. Koska aikatauluun mukaan pitää laskea perinteisen eväskorin tekeminen, sekä muutaman peuran väistely aamuhämärällä, auto starttasi tällä kertaa puoli 3 aikoihin Sammonkadun pirtin pihalta. Lopulta kentälle päästyämme istuskelin Helsinki-Vantaan kahvilassa otsa pöydässä notkuen ja ihmettelin, miten on mahdollista että jokainen kerta kun sinne menee, lentokenttää on remontoitu, katosta roikkuu jotakin eläväntaiteen teoksia, terminaali A on siirretty K:n viereen, joka on kuitenin vielä suunnitteilla ja todennäköisesti valmistuu vuonna 2025, joten sen takia kaikki toiminta turvatarkastukset mukaan lukien, on kääritty muovipressuilla, joista ulospääseminen vaatii navigaattorin lataamisen iPhoneen. Onneksi, jotain oli kuitenkin pysynyt ennallaan, sillä kahvi oli tuttu, vanha, ylihinnoiteltu 3,70e.
Nyt istuskelen Berliinin lentokentällä ja Miamin lento taitanee olla vähäsen myöhässä. Gabriella on luvannut tulla noutamaan uuden kämppiksensä Miamin lentokentällä brassikaverimme autolla, jonka jarrulevyjen meteli lähentelee koirantaajuksia ja auto on vieraillut huollossa kolme kertaa viimeisen kahden viikon aikana. Onneksi italialaisten aikatauluntaju ja täsmällisyys eroaa skandinaavien, sitä ei italialaisilla ole, joten lennon viivästymisen ansiosta saatamme olla kentällä yhtaikaa.
