kuvia downtownista

Hyvää huomenta Suomi!

Niin kuin sanoin nauttivani oman Thanksgiving lomani Danvillen antimista, niin sen aion myös toteuttaa. Tänä aamuna lähdin 10 aikaan liikkeelle, jalat kulkuvälineenä kiertelemään lähinurkkiani Danvillessa. Ensiksi pyörein naapurissa kuvailemassa omakotitaloja, jotka ovat meidän taloon verrattuna lukaaleja. Niistä tarpeeksi saatuani ja kateudesta katkerana kävelin kampuksemme läpi Main Streetille, joka johtaa Downtowniin.

Downtownista löytää aina uusia asioita ja parasta on kun siellä ehtii rauhassa kävelemään ja katselemaan paikkoja. Tosin yksin en uskalla Main Streetiltä poiketa, edes valoisaan aikaan ja välttelen suosiolla hämäriä nurkkia. Vainoharhaista tai ei, mutta ainaki itselle tulee turvallisempi olo. Lopulta päädyin taas Bronx Boy Bagelsiin kirjottelemaan blogia, juomaan ison kahvin ja kaneli-rusina-bagelin. Kiva aamu.

Esseitä ja rakentavia kommentteja

Jenkkiproffat kyllä saavat välillä veden kiehumaan yli tai ehkä jopa palamaan kattilaan kiinni, mutta niin kai se menee aina oppilaan ja proffien välisessä asetelmassa. Täällä kuitenkin siihen tulee se vielä lisä, että oppilas on lapsi, täysin aivopestävä uuno, joka ei osaa muodostaa omia järkeviä mielipiteitä ja proffien tehtävä on muokata niistä itsensä kaltaisia intellektuelleja uniikkeja yksilöitä. Opettajat haluavat vielä pönkittää omaa itsetuntoaan sillä, että heitä pitää kutsua tohtoreiksi, vaikka osalla todistus on vain kandista..

Englannin kielen proffani Dr. Hecoxin kommentit osaavat aina yllättää. Viime esseen kirjotimme aiheesta: mikä on ihmisen tarkoitus maan päällä vai onko meillä edes tarkoitusta? Saatoin tulla siihen tulokseen, että ihminen on vain evoluution sattumanvarainen tapahtuma, jota ei luotu Jumalan kuvaksi ja sen lisäksi maailma ei ollut Jumalan luoma. Noh, se ei ehkä ollut se viisain teko yliopistossa, millä on hyvin kristillinen perinne. Mitä ilmeisemmin proffani taitaa kuulua myös tähän ylikristilliseen koulukuntaan, sillä hänen kirjottamissaan kommenteissaan oli huomattavissa selvää närkästymistä.

Kirjoitin esseessä, että Charles Darwin kyseenalaisti Jumalan luomisteorian kehittämällä evoluutioteorian, tietäen hyvin että mies oli siitä huolimatta kristitty. Tohtori kommentoi, että "Darwin ei kyseenalaistanut sitä, hän oli selvä kristitty." No miksi sitten nämä kaksi teoriaa eivät kohtaa?? Lisäksi hän kommentoi lausetta, jossa sanoin "Vaikka Beds are Burning on vanha laulu, kappaleen sanat eivät koskaan mene pois muodista." Tähän hän kommentoi: "Laulu ei ole vanha, et vain ollut syntynyt silloin kun laulu julkaistiin." Ahaa, vain niin.. Samainen professori kysyi tänään, että onko California Suomi lähekkäin, joten ehkä en ota hänen kommenttejaan enään niin vakavasti.

Tänään alkoi viiden päivän Thanksgiving loma, joka tarkoittaa meille suomalaisille vain vapaita päiviä koulusta. Se passaa vallan mainiosti. Jenkit taas porhaltaa takaisin kotiseuduilleen nauttimaan täytetyistä kalkkunoista, karpalohillosta ja kurpitsapiirakasta. Osa kansainvälisistä opiskelijoista lähti viettämään juhlapyhiä Miamiin, Floridaan. Itse nautin Danvillen antamista ja siirrän oman Miami matka ensi kevään Spring Breakille.

3 viikkoaa!!

Kulttuurishokki alkaa olla takana päin ja luulen, että suoriuduin siitä ihan kunnialla. WalMartin tai Food Lionin ruokahyllyt ei enää tunnu kaatuvan päälle, eikä ns. tervehdykseen: "How you're doing?" vastaaminen samoilla sanoilla: "How you're doing?" tunnu enää hölmöltä. Ensimmäisten viikkojen aikan luulin, että musta ei saisi muokattua jenkkiläiseen malliin mahtuvaa väliaikaista kansalaista sitten millään. Siitä huolimatta, jotenkin saksalaisen Dimitrin entinen huone "missä kaikki taika tapahtuu", on alkanut tuntumaan omalta huoneelta.

Viime viikkojen aikana tännekin kirjottelu on jäänyt vähemmälle koulun aiheuttamista pakotteista johtuen. Plakkariin on kertynyt kolme tenttiä ja yksi presentaatio, taas. En tiedä mistä se johtuu, miksi täällä on niin paljon suullisia esitelmiä ja raportteja. Joko opettajat ovat vaan liian laiskoja ja yrittävät päästä helpommalla, tai sitten siinä on oikeasti jotain perää. Kandin tutkintoa ei saa ilman, että olisi käyny kaksi suullista kurssia. Itsellä molemmat olivat jo tällä semesterillä, joten siitä valmistunen ei ainakaan jää kiinni. Joka tapauksessa on suullisista esitelmistä ollut ihan oikeaa hyötyäkin ja joskus tulevaisuudessa presentaatioiden tekeminen suomeksi saattaa onnistua ilman punasteluja.

Niin kuin sanonta menee: "Rankka työ, rankat huvit", kuvaa hyvin viime viikkoja. Viikolla ollaa painettu kirjaston, luentojen ja fitness centerin väliä, niin viikonloppuna ollaan viikon murheet huuhdeltu alas. Viime lauantaina juhlat oli jälleen kerran jenkkifutareilla, jotka oli samana päivänä hävinnyt harmittavaisesti konferenssi- finaalin. Se oli jokatapauksessa paras sijoitus pitkään aikaan, joten häviöstä huolimatta heillä oli aihetta juhlaan. Ilta meni lähes samalla kaavalla, mikä on tullut jo hyvin tutuksi: ihmisiä on paljon, kaikilla on hauskaa, kello lähenee kahta ja poliisit tulee. Tällä kertaa lisä jännityksen toi tappelu alakerrassa. Se ei ole ilmeisesti vain suomalaiset, joihin alkoholi luo aggressioita. Poliisien jälkeen lähdimme jatkamaan luottopaikkaan, ruotsalaisten talolle.

Lopuksi taas pieni naurun aihe amerikkalaisten opiskelijoiden yleisivistyksestä. Viime viikolla englannin tunnilla luimme toistemme esseitä ja merkkailimme kommentteja, mitä olisi hyvä korjailla. Aiheena oli ihmisten käyttäytyminen maapallolla. Yhden tytön paperissa luki; "Ihmiset voisivat autojen sijasta käyttää enemmän esimerkiksi skoottereita. Monessa maassa, niin kuin Euroopassa, ihmiset ajavat niillä huomattavasti enemmän, kuin autoilla." Olen siis yhtä suurta perhettä saksalaisen ystäväni, Dimitrin kanssa.

"Oon kaksikymppinen, mä oon kaksikymppinen.."

Jos olisin viettänyt 20. syntymäpäiväjuhlani Suomessa, olo olisi varmasti kuin Euroopan omistajalla. Täällä Amerikoissa se luku ei ole yhtään mitään. Kun opiskelukaverit kysyy, että kuinkas paljon täytän, niin vastauksen kuultuaan, he sanovat: "Jaaa, no voi harmi, et voi vieläkään hakea meille olutta". Yhdyavalloissa kaksikymppiä on siis aivan turha ikä, kun siihen täysikäisyyteen on vielä vuosi. Siispä kahdenkympin kriisiä ei näy vielä horisontissa. No juhlistan vanhuuttani sitten, kun pääsen Suomeen jouluna.

Oon moneen kertaan väitellyt mm. couchin kanssa siitä, miten amerikkalaiset nuoret aikuistuvat niin myöhään. Siinä missä Suomen nuoret kokeilevat alkoholia salaa vanhemmilta 14-kesäisinä, niin Amerikan teinit suorittavat ensimmäisiä kokeilujaan 18 vuoden iässä. Olen tullut siihen tulokseen, että täällä ei oikein nuorten edes anneta aikuistua. Vanhemmat paasaavat olit sitten 15- tai 25-vuotias. Ei siis ole ihmekään, jos opiskelut ei suju ja muutama ylilyönti tulee yliopistoelämään päästyään. Omat vanhemmat kun ovat vähintään 100 mailin päässä..

Viikot on mennyt pikakelauksella. Tenttejä, esitelmiä, ryhmätöitä, tutkielmia.. Siinä se sitten olikin, taas 7 päivää hurahti. Ensi viikon tiistaina taas pankki räjähtää, kun skandinaavi-neito tepastelee luokan eteen esittelemään Louis Moreau Gottschalkin teoksen Banjo. Professori valitsi ryhmästämme neljä, ketkä tekevät esitelmän yksin ja muut tekevät ryhmissä. Joko proffa haluaa kuulla lisää suomi-lontoo- aksenttia tai kuvittelee, luulee että suomalaiset ovat huonoja toimimaan ryhmässä tai söi lounaaksi vanhoja sieniä. Niin tai näin, ensi tiistaina kerron 15 minuuttia teoksesta, josta en tiedä yhtikäs mitään.

HipHei

Nonniin, Halloweenit on juhlittu ja se tulee kyllä jäämään mieleen niin hyvässä, kuin pahassakin. Ehkä poliisit olivat itsekin kaivertamassa pelottavia kurpitsoja, sillä ainakaan opiskelijoiden juhlintaa he eivät tulleet häiritsemään. Mukana menossa oli Hugh Heffner, terminaattori, kurpitsa, tequila shootteri, piraatti ja monen muuta sankaria. Suomalaiset näyttivät tosiaan omat kuuluisat juomataitonsa, mutta onneksi muutama jenkki ja britti tulivat hyvin perässä. Lopulta suomalaispoppoo taisi jättää hyvän kuvan, sillä yksien bileiden isäntä sanoi tästä eteenpäin aina kutsuvansa suomalaiset.

Tällä viikolla oli registeröinti kevään kursseille, mikä kävi oikein näppärästi netin kautta. Yhdyvaltalainen yliopisto näytti kuitenkin taas oman monipuolisuutensa ja nyt minulla on ensi keväänä maanantai-, keskiviikko-ja perjantaiaamuisin ratsastusta. Kurssista saan 2 credittiä. Suomalaista ja yhdysvaltalaista korkeakoulua ei voi kyllä verrata toisiinsa edes samana päivänä. Kaiken kaikkiaan credittejä kertyy ensi semesteriltä 18, joista 7 tulee journalismin kursseista. Tuleva kevät tulee siis olemaan todennäköisemmin mielenkiintoisempi koulun puolesta, kuin tämän hetkinen.

Suomeen lähtö on 11.12 ja vaikka kaikkemme annoimme, niin Kilroy tai muukaan yhtiö ei suostunut tukemaan meitä, tarjoamalla yhteen sopivat lennot. Päädyimme tulokseen, että lennämme molemmat Pariisiin ja sieltä yhdessä Suomeen. Kone saapuu Helsinki-Vantaalle 12.12.