Tiistai

Nuorempana aina vanhemmat sano, että "Emilia, sitten kun sulla on vähän elämänkokemusta, niin sitten ymmärrät paremmin." Vuosia on nyt takana 21 ja tuntuu, että sitä on ehtinyt kerätä jo vähän, kiitos matkustamisen. Toisaalta, matkustaminen on hyvin koukuttavaa. Mitä enemmän matkustaa, sitä pienemmältä maailma alkaa tuntua, ja yhtäkkiä tuntuu, että Tahitihan on ihan naapurissa.

Ilman Amerikkaan tulemista, en olisi ikinä uskonut, että lähimmät ystävät on Italiasta, Brasiliasta tai Australiasta. Ken vielä pohtii, että lähteäkkö vaihtoon vuodeksi vai ei, niin sanon että säästä omaa aikaa ja hermoja, pakkaa kamat ja lähde.

Tenniskausi alkaa vihdoin. Viikon päästä lauantaina on ensimmäinen tennisottelu Bowardin yliopistoa vastaan. Joka toinen vuosi tennisjoukkue matkustaa enemmän ja joka toinen vuosi lähes kaikki on kotipelejä. Tänä vuonna on matkustusvuosi, joten kotipelejä kertyy vain neljä. Saa nähdä, miten St.Thomas-yliopiston bussi kulkee. Ketä on lukenut viime vuoden tekstejä tietää, että Cougar- vanilla matkustaminen oli hyvin epävakaata ja todennäkösesti turvallisempaa olisi ollut istua Särkänniemen Tornadossa ilman turvavöitä. Mitä tulee tämän vuoden matkustamiseen ja nykyisen valmentajan ajotaitoihin, olen huomattavasti luottavaisemmin mielin.

Martin Luther King Jr. Day

Viikonloppu meni nopeaan, oli sitten millä pallopuoliskolla tahansa. Kampuksella eläminen on viikonloppuisin todella rauhallista. Osa opiskelijoista lähtee kotiin cafeteria-ruokaa karkuun ja sitten se toinen osa, kansainväliset opiskelijat, keksii uusia brunssi-kahviloita tai ravintoloita välttyäkseen edes viikonloppuna cafeterian tarjonnalta.

Koulun ruokalassa söi ihan mielellään viime semesterin ensimmäiset pari viikkoa. Kuitenkin muutamien onnettomuuksien, kuten linnun sulkien ja kärpästen löytyminen omalta lautaselta, on saanut ainakin minut vähän vierastamaan cafeterian ruokaa.

Tänään, maanantaina on Martin Luther King Jr.-päivä, joka jo ennestään pidentää jo ennestään pitkää viikonloppua. Amerikkalaiseen tapaan, jokainen juhlapäivä on tärkeä ja se otetaan tosissaan. En valita, vapaapäivät on ihan kivoja. Jos aina ei ole varma, mikä tärkeä juhlapäivä on tulossa, niin Wal-Mart auttaa. Ystävänpäivä- koristelut ja sydänrasiat on laitettu jo esille keskelle tavarapaljoutta. Kuukauden päästä juhlittavaa päivää voi siis jo alkaa valmistelemaan nyt.

12°C

Heräsin tänään aivan erilaiseen aamuun, jotenkin tuntui todella kotoisalta; nenä tukossa, kurkku kipeä ja kaikki raajat kohmeessa. Mitä ihmettä Miami? Kai se on uskottava, että jonkinlainen talvi se täälläkin päin on.. Taas kerran mamman villasukat, joita en tosin uskonut tarvitsevani täällä, ovat korvaamaattomat.

En ymmärrä mistä paikalliset cubalaiset, afrikaanot ja muut bailatinot löytävät talvivaatteensa. Kaupoissa niitä ainakaan ei ole. Kun elohopea laskee alle 20 celsiusasteen, katukuvassa alkaa näkyä karvalakkeja, untuvatakkeja ja muutamia talvisaappaita. Harmi, että jätin omat villapaitani Suomeen, olisin voinut niiden myymisellä saada hyvät rahat.

Yksi asia, mistä miamilaiset eivät ikinä kuitenkaan luovu ovat varvasläpsyt. Ei ole väliä minkälaisia astelukuja CNN:n sääennuste näyttää, varvasläpsyt pysyy jalassa. Väri vaan vaihtuu pinkistä turkoosiin. Päällä voi olla helposti kolmekin paitaa, mutta flipflopeista ei luovuta. Yksi kaveri kerran sanoikin, että Miami on ainoa kaupunki missä voi käyttää varvasläpsyjä ympäri vuoden. Silloin ajattelin, että voihan ties missä eteläisissä osavaltioissa käyttää varvaläpsyjä vaikka olisikin joulukuu. Nyt vasta ymmärrän, ettei kyse ollutkaan lämpötiloista, vaan "muodista".

Ensimmäinen kouluviikko on takanapäin. Kaiken kaikkiaan credittejä, ns. opintopisteitä kertyy 15 niinkuin viime syksynäkin. Tällä tahdilla edessä olisi vielä toiset kaksi vuotta. Pääaineen eli viestinnän kursseja on kolme joiden lisäksi lukujärjestystä täyttää espanjan, sekä englannin kurssit. Ainakin ensimmäisen viikon jälkeen tunnit ja professorit vaikuttaa hyvältä.

Tennis alkoi heti seuraavana aamuna, kun pääsin takaisin Amerikkaan. Reenejä on kuusi päivää viikossa, maanantaista lauantaihin, aina kahdesta kolmeen tuntiin kerrallaan. Ensimmäiset pelit pelataan helmikuun alussa. Siihen asti odottelen säiden lämpenemistä.

MIA

Kuukausi sitten kun skandinaavityttö toimitettiin brittiläisten voimin liiankin talviselle Helsinki-Vantaalle, neljän viikon mittainen joululoma tuulessa ja tuiskeessa tuntui todella toivottomalta. Hyppääminen Miamin +22 asteesta Helsinki-Vantaan -22 asteeseen sujui kuitenkin lähes tuskattomasti, vaikka tuntui että posket ja nenä irtoaa. Vaikkakin elämäni ensimmäiset 19 vuotta olen asunut paikallisten kavereideni mielestä Siperiassa, niin siitäkin huolimatta Suomen pakkaset saivat kyllä monesti ikävöimään Floridan aurinkoa. Suuri kiitos mammalle ja pappalle villasukista sekä karvalakista, jotka lämmittivät loman ajan niin varpaita, päätä, kuin mieltäkin.

Kaikesta kuitenkin selvittiin. Joululoman aikana ehti nauttia kotioloista, saunasta ja etenkin äidin sekä iskän kokkauksista. Kamera on nyt täynnä talvisia kuvia jäätyneistä järvistä ja lumiauroista, joita kaverit ties mistä trooppisen vyöhykkeen maista voivat yhdessä ihmetellä. Lisäksi pakkasen koulimat posket ja nenä ovat nyt tyhjennetty karoteenivarastoista ja valmiina vastaanottaamaan UV-säteilyn yliannostuksen tenniskentillä.

Sophomore-vuoden toinen semesteri alkaa ja sen jälkeen ollaan puolimatkassa. Heti syyskaamoksen loputtua, viime semesteri meni uskomattoman nopeasti, mikä on kai hyvä merkki. Yhtäkkiä oli taas ahdattava tuliaiset matkalaukkuun ja suunnata lentokentälle. Vaikka blogi oli aina mielessä, niin aina tuntui että aikaa ei riittänyt.. tai sitten tekstiä.

Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni vaihtaa koulua. Tietenkin kaupunki on osasyynä viihtyvyyteen, vaikkakin en ikinä ajatellut asuvani turistikohteessa. Miami on kuitenkin kooltaan niin suuri, että turisteja tuskin huomaa ja pääosin reppukansasta oleskelee rannan puolella. Jos haluaa osansa turisteilusta, niin koululta hurauttaa I-95-väylää pitkin South Beachille 20 minuutissa.

Vaikka kaupunki on suurimmaksi osaksi tunnettu rantojen ja seitsemän päivää putkeen kestävistä house-jytkytyksistä, Miamissa on todella paljon kulttuuritapahtumia. 15 miljoonan ihmisen kaupunkiin mahtuu niin paljon eri kansallisuuksia, joiden olemastaolosta en edes tiennyt ennen tänne tuloa. Omalta osaltani viime semesteri saattoi mennä enemmän tai vähemmän niiden house-jytkysten tahdissa, joten tämä semesteri on hyvä kuluttaa Miamin kulttuuritarjontaa tutkien.

Oikeastaan täällä kaikki tuntuu vaan olevan hyvin. En tiedä johtuuko se Miamin vedestä, auringosta, rennoista ihmisistä vai sitten joka puolella soivasta latinalaisesta musiikista. Joka tapauksessa, vaikka kuulunkin vaaleiden hiusten ja sinisten silmien takia vähemmistöön, paikka tuntuu niin kodilta kuin se voi ensimmäisen semesterin jälkeen tuntua.