Heräsin tänään aivan erilaiseen aamuun, jotenkin tuntui todella kotoisalta; nenä tukossa, kurkku kipeä ja kaikki raajat kohmeessa. Mitä ihmettä Miami? Kai se on uskottava, että jonkinlainen talvi se täälläkin päin on.. Taas kerran mamman villasukat, joita en tosin uskonut tarvitsevani täällä, ovat korvaamaattomat.
En ymmärrä mistä paikalliset cubalaiset, afrikaanot ja muut bailatinot löytävät talvivaatteensa. Kaupoissa niitä ainakaan ei ole. Kun elohopea laskee alle 20 celsiusasteen, katukuvassa alkaa näkyä karvalakkeja, untuvatakkeja ja muutamia talvisaappaita. Harmi, että jätin omat villapaitani Suomeen, olisin voinut niiden myymisellä saada hyvät rahat.
Yksi asia, mistä miamilaiset eivät ikinä kuitenkaan luovu ovat varvasläpsyt. Ei ole väliä minkälaisia astelukuja CNN:n sääennuste näyttää, varvasläpsyt pysyy jalassa. Väri vaan vaihtuu pinkistä turkoosiin. Päällä voi olla helposti kolmekin paitaa, mutta flipflopeista ei luovuta. Yksi kaveri kerran sanoikin, että Miami on ainoa kaupunki missä voi käyttää varvasläpsyjä ympäri vuoden. Silloin ajattelin, että voihan ties missä eteläisissä osavaltioissa käyttää varvaläpsyjä vaikka olisikin joulukuu. Nyt vasta ymmärrän, ettei kyse ollutkaan lämpötiloista, vaan "muodista".
Ensimmäinen kouluviikko on takanapäin. Kaiken kaikkiaan credittejä, ns. opintopisteitä kertyy 15 niinkuin viime syksynäkin. Tällä tahdilla edessä olisi vielä toiset kaksi vuotta. Pääaineen eli viestinnän kursseja on kolme joiden lisäksi lukujärjestystä täyttää espanjan, sekä englannin kurssit. Ainakin ensimmäisen viikon jälkeen tunnit ja professorit vaikuttaa hyvältä.
Tennis alkoi heti seuraavana aamuna, kun pääsin takaisin Amerikkaan. Reenejä on kuusi päivää viikossa, maanantaista lauantaihin, aina kahdesta kolmeen tuntiin kerrallaan. Ensimmäiset pelit pelataan helmikuun alussa. Siihen asti odottelen säiden lämpenemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti