"A day without laughter is a day wasted"-Charlie Chaplin

Jotta opiskelu ei pääsisi tuntumaan liian raskaalta kaikki muut paitsi lakia pääaineenaan opiskelevat saavat nauttia kolmipäiväsestä viikonlopusta. Vaikka oppilaiden mielestä se on yksi päivä lisää nauttia Bud Lightista ja pelata bonuskierros beerbongia, professoreiden mielestä se on vain koulupäivä ilman luentoja jolloin kerrataan viikon muistiinpanoja.

Viikonloppu meni omalta osalta juuri opettajien toivomalla tavalla. Viimeisten päivien aikana papyryskääröä pidempi etiikan teksti on rajoittanut aikaani ja siksi syytänkin opettajia harvoista blogipäivityksistä. Nipusta on vieläkin pelottavan suuri osa vielä jäljellä. Lauantai-ilta kului South Beachillä, jossa kaupat ovat auki puoleenyöhön. Italialiaisen ruoan täyttämänä, lähdimme muutaman putiikin ja näyttelyn kautta takaisin kampukselle.

Päivät kampuksella on kutakuinkin samasta sapluunasta ja tarkemmin ajateltuna elämä on dormeissa asuvalla helppoa. Kun muistaa nukkua, opiskella, urheilla sekä mennä koulun ruokalaan oikeaan aikaan, pärjää täällä oikein hyvin. Tietenkään se ei vielä kaikille amerikkalaisille riitä, joten koulu omistaa toistakymmentä golf-autoa, jotta kampuksen toiselta puolelta toiselle puolelle meneminen olisi mukavempaa. Jotkut ovat myös luopuneet kannettavista repuista tai olkalaukuista, koska vedettävä pieni matkalaukku, joka sopii myös lentokoneen käsimatkatavaraksi, on paljon kätevämpi.

Tennisharjoitukset alkaa syyskuun puolivälissä ja lokakuussa pelataan syksyn ainoa turnaus. Niinkuin viimekin vuonna, pääkausi on vasta keväällä.

Vähän draamaa

Koulu on nyt siis virallisesti alkanut. Aina enne koulun alku myös tarkottanut sitä, että päivät alkaa kylmetä, vettä sataa vaakasuoraan ja puiden lehdet alkaa kellastumaan. Syksyiset illat kruunaa paksut villasukat ja takka.

No, ei kuitenkaan tänä vuonna. Ilmankosteus on vuorokauden ajasta riippumatta yli 60% ja lämpötila +35 . Viimeinenkin syksyinen tuulenvire on tipotiessään, sillä asuinrakenuksen ilmastointi on ollut rikki jo toista päivää. Ainoa asia mikä muistuttaa syksystä on kämppikseni banaani, joka vielä viisi päivää sitten oli raaka ja aivan vihreä. Nyt jo pahasti kellertynyt tai oikeastaan ruskea banaani alkaa haista koko huoneessa.

Kaksi ensimmäistä koulupäivää on takanapäin ja koulurytmiin on päässyt yllättävän vaivattomasti. Tosin jos joku olisi kuvannut ensimmäisen koulupäiväni, sen olisi voinut liittää amerikkalaiseen college-leffaan kuvaamaan freshmania, täysin leikkaamattomana. Aamupäivän samoilin kurssien rekisteröinnissä.

Vasta rekisteröinnistä vapauduttuani vilkaisin opinto-ohjaajani valitsemia kursseja. Neljän muun kurssin lisäksi minulla on myös "Video game analysis". Selvä. Guitar Heron ja pasianssin vahvana asiantuntijana, syksyn ajan siis analysoin videopelejä.

Järkytyksestä yli päästyäni olin jo myöhässä ensimmäiseltä luennolta. Vilkaisin nopeasti samaista kurssilappua ja luentoni oli alkanut 20 minuuttia sitten luokassa OMH 10. Varvasläpsyt jaloissa hiertäen ja ripsiväri hien takian naamalla valuen juoksin kampuksen toiselle puolelle. Kun pääsiin oikeaan rakennukseen, mietein vielä toisen kerran uskallanko mennä myöhässä luennolle. Kuitenkin päätin olla rohkea suomalainen ja mennä vaan, koska niin äiti olisi kuitenkin käskenyt tehdä.

Kädet täristen avasin oven ja koko luokka kääntyi katsomaan ovelle. Heilutin emiliamaiseen tapaan ja pahoittelin myöhästymistäni. Kaikki luokan oppilaat olivat asettuneet istumaan luokkaan seiniä pitkin, puoliympyrän muotoon ja ainoat tyhjät pulpetit olivat epämääräisen kaaren keskellä. Ajattelin, että "onpas amerikkalaiset ujoja", joten istahdin vain puoliympyrän keskelle. Professorin kysyessä nimeä ja millä kurssilla minun pitäisi olla, vastasin reippaasti olevani Emilia, tulevani Suomesta ja tulin maantiedon luennolle. Samassa professori tokaisi, että "Taidat olla väärässä paikassa. Valitettavasti tämä on TV Drama-kurssi." Ponkaisin ylös punan noustessa kasvoille ja toivotin hyvät päivän jatkot.

Tänään oli ensimmäinen viestinnän luento. Hyvän tuurin omatessani, luento on tietenkin saman professorin pitämä jonka luokkaan eilen reippaasti astelin. Puhumisen aloittaessaan pelkäsin, että hän varmasti mainitsisi jotain eilisestä mokailustani. Onneksi hän pyysi meitä kuitenkin vain siirtämään pulpetit puoliympyrän muotoon.

St.Thomas, Miami Gardens

Viimeisistä kirjotteluista on niin pitkä aika, että ruostumaan on päässyt edes tyydyttävällä tasolla ollut kymmensormijärjestelmä sekä sanavarastoni. Kesälomaa oli lähes neljä kuukautta ja silti se oli aivan liian lyhyt. Suomalainen kesä on kyllä yksi parhaimmista asioista, mutta onneksi se tulee taas ensi vuonna.

Suunnittelin alkukesästä, että hoidan nyt kaikki asiat ajoissa kuntoon, jotta säästyisin turhalta huolehtimiselta viimisinä päivinä. Olisihan mun kuitenkin itseni pitäny jo muutaman kerran Suomen kamaralta poistuneena tuntea itseni paremmin; uusi USA:n viisumini kolahti laatikkoon torstaipäivällä, kun lähtö oli perjantaiaamulla 7:50.

Lennot sujui tällä kertaa ilman ongelmia. Aikataulut piti ja tällä kertaa sen sijasta, että olisin juossut 100 metrin vetoja kolme matkalaukkua kainalossa, ehdein syömään lounasta Lontoon kentällä. Seesteisen lounashetken jälkeen kävelin portille seinäkaakeleita laskien.

Viimekertaisten lentämisiin liittyvien vastoinkäymisten ajatus, että kaikki muut lentoyhtiöt on huonoja paitsi finnair oli iskostunnut aika syvälle, mutta kiitos Virgin Atlanticin, nyt uskallan käyttää kahta lentoyhtiötä.

Luennot alkaa vasta maanantaina ja viikonloppu onkin ollut pehmeä lasku kouluvuoteen. Voi nukkua univelkoja pois ja opetella kampuksen karttaa ulkoa. Asun ainakin tämän vuoden kampuksella dormissa eli jaan 18 neliön huoneen toisen tytön kanssa.

Evoluution huipentumat on ehdottomasti päätynyt Floridaan. Tän päivän aikana on tullut oudoimpia ötöiköitä ja isoimpia hämähäkkejä vastaan, joita ei edes lukion biologian kirjoissa opetettu. Puusta toiseen rakentaa seittejään baananihämähäkeiksi kutsutut 10 sentin mittaiset myrkylliset ällötykset. Jos kirjoittaa googleen hämähäkin nimen, se antaa jo ihan hyvää osviittaa kyseisestä kuusijalkaisesta. Joillekin tutuksi tullut Andreas olikin pelkkä muurahainen näihin verrattuna. Rakennuksesta toiseen kävellessä on myös syytä katsoa jalkoihin ettei astu pienten gekkojen päälle. Ihan mukavaa vaihtelua Suomen hyttysille ja mäkäräisille.