tiistai 24. elokuuta 2010

Vähän draamaa

Koulu on nyt siis virallisesti alkanut. Aina enne koulun alku myös tarkottanut sitä, että päivät alkaa kylmetä, vettä sataa vaakasuoraan ja puiden lehdet alkaa kellastumaan. Syksyiset illat kruunaa paksut villasukat ja takka.

No, ei kuitenkaan tänä vuonna. Ilmankosteus on vuorokauden ajasta riippumatta yli 60% ja lämpötila +35 . Viimeinenkin syksyinen tuulenvire on tipotiessään, sillä asuinrakenuksen ilmastointi on ollut rikki jo toista päivää. Ainoa asia mikä muistuttaa syksystä on kämppikseni banaani, joka vielä viisi päivää sitten oli raaka ja aivan vihreä. Nyt jo pahasti kellertynyt tai oikeastaan ruskea banaani alkaa haista koko huoneessa.

Kaksi ensimmäistä koulupäivää on takanapäin ja koulurytmiin on päässyt yllättävän vaivattomasti. Tosin jos joku olisi kuvannut ensimmäisen koulupäiväni, sen olisi voinut liittää amerikkalaiseen college-leffaan kuvaamaan freshmania, täysin leikkaamattomana. Aamupäivän samoilin kurssien rekisteröinnissä.

Vasta rekisteröinnistä vapauduttuani vilkaisin opinto-ohjaajani valitsemia kursseja. Neljän muun kurssin lisäksi minulla on myös "Video game analysis". Selvä. Guitar Heron ja pasianssin vahvana asiantuntijana, syksyn ajan siis analysoin videopelejä.

Järkytyksestä yli päästyäni olin jo myöhässä ensimmäiseltä luennolta. Vilkaisin nopeasti samaista kurssilappua ja luentoni oli alkanut 20 minuuttia sitten luokassa OMH 10. Varvasläpsyt jaloissa hiertäen ja ripsiväri hien takian naamalla valuen juoksin kampuksen toiselle puolelle. Kun pääsiin oikeaan rakennukseen, mietein vielä toisen kerran uskallanko mennä myöhässä luennolle. Kuitenkin päätin olla rohkea suomalainen ja mennä vaan, koska niin äiti olisi kuitenkin käskenyt tehdä.

Kädet täristen avasin oven ja koko luokka kääntyi katsomaan ovelle. Heilutin emiliamaiseen tapaan ja pahoittelin myöhästymistäni. Kaikki luokan oppilaat olivat asettuneet istumaan luokkaan seiniä pitkin, puoliympyrän muotoon ja ainoat tyhjät pulpetit olivat epämääräisen kaaren keskellä. Ajattelin, että "onpas amerikkalaiset ujoja", joten istahdin vain puoliympyrän keskelle. Professorin kysyessä nimeä ja millä kurssilla minun pitäisi olla, vastasin reippaasti olevani Emilia, tulevani Suomesta ja tulin maantiedon luennolle. Samassa professori tokaisi, että "Taidat olla väärässä paikassa. Valitettavasti tämä on TV Drama-kurssi." Ponkaisin ylös punan noustessa kasvoille ja toivotin hyvät päivän jatkot.

Tänään oli ensimmäinen viestinnän luento. Hyvän tuurin omatessani, luento on tietenkin saman professorin pitämä jonka luokkaan eilen reippaasti astelin. Puhumisen aloittaessaan pelkäsin, että hän varmasti mainitsisi jotain eilisestä mokailustani. Onneksi hän pyysi meitä kuitenkin vain siirtämään pulpetit puoliympyrän muotoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti