Perillä..

Pääsin turvallisesti perille ikuisuudelta tuntuneen matkustamisen jälkeen. Jos kelloa ja kalentereita ei olisi, voisin vaikka lyödä vetoa, että lentäminen Amerikkaan kestäisi kokonaisen viikon. Kiitän suuresti myös Applen innovaatioita, niitä ilman yksin matkustaminen olisi ollut vielä kivuliaampaa. Kuitenkin pitkissä ja uuvuttavissa lentomatkoissa on puolensa; vajaaseen 30 tuntiin ehtii kertyä paljon, joten on jotain mistä kirjoittaa.

Siispä lento lähti Helsinki-Vantaalta aamuvarha

in 7:40, joten tällä kertaa auto starttasi jo ennen aamulehteä kotipihasta. Kahden tunnin yöunilla lähdettiin kohti lentokenttää, joka ei olisi onnistunut ilman äidin eväskoria. Aamupalatarjoilut oli paremmat kuin yhdessäkään tähänastisessa amerikkalaisessa hotellissa. Hyvästien jälkeen Suomi jäi taakse taas 4 kuukaudeksi. Ensin lensin Düsseldorfiin, jossa ensimmäisen suunnitelman mukaan piti olla vain 40 min. aikaa vaihtaa Atlantan konetta. Perille päästyäni sain kuitenkin tietää, että lentoni myöhästyy 4 tuntia. Helpotuin hetkeksi, koska nyt ei täytynyt sprinttailla ympäri terminaalia portilta toiselle, kunnes tajusin että myöhäistyisin Atlantan jatkolennolta. Täytyy myös myöntää, että myöskin neljä tuntia saksalaisten ympäröimänä ei houkuttanut, kun viimeiset muistikuvani saksalaisista on jo tutuksi tulleesta, huoneeni entisestä asukkaasta Dimitristä. Siispä olotila lähenteli paniikkikohtausta ja painelin etsimään Deltan pistettä. Kaikeksi yllätykseksi he olivat varanneet minulle jo uuden jatkolennon Greensboroon ja vielä lohdutukseksi sain 10 euron kupongin lentokentällä toimiviin kahviloihin ja ravintoloihin. Vaikka Deltan koneisiin pommi-iskuja tehdäänkin, niin mukava henkilökunta heillä kuitenkin on.

Joulukuisen terrori-iskun jälkeen Amerikkaan

lentävien koneiden turvatarkastusta ollaan kiristetty. Ennen portille pääsyä oli perinteisen turvatarkastuksen jälkeen vielä toinen turvatarkastus. Kaikki elektroniikka mp3-soitinta myöten piti laittaa päälle ja reppu tyhjennettiin ylösalaisin. Tätä ennen poliisi oli eristänyt portin nauhoilla ja tutki koirien kanssa tilan ennen ihmisten päästämistä sisään.

Kaikkiaan matkustamisiin meni 28 tuntia ja kahden puolen tunnin unien jälkeen se tuntui huomattavasti pidemmältä; silmäpussit roikkuu vieläkin poskilla. Minulle koneessa nukkuminen on täysi mahdottomuus. Viikonloppu ennen koulun alkamista on kuitenkin vähentänyt suurta univelkaa, vaikka jetlag on ottanut oman osansa.