Tiistai

Syyskuu lähenee loppuaan ja aika on mennyt nopeammin kuin junnuvuosien Power Cup-leirit. Ne kun tuntu kahdelta päivältä, vaikka kyseessä oli viikon putki. Päivän rutiininin oppisi dementikkokin ulkoa, mutta silti jokainen päivä tuntuu uudelta ja erilaiselta.

Vaikka viime vuosi oli edellisessä koulussa yksi parhaimmista asioista, niin olen silti todella tyytyväinen, että päätin vaihtaa. Asiaan tietysti vaikuttaa se, että asun kampuksella ja Miamista ei tekeminen lopu. Viime päivät olenkin miettinyt, että mitä jos aika loppuukin kesken, ennen kuin jo valmistun.

Omasta rauhasta ja siisteydestä nauttivana ihmisenä, olen hyvin yllättynyt miten pienen huoneen jakaminen kämppiksen kanssa on sujunut niin hyvin. On vain yksi asia, mikä ei loksahda yhteen; itse herään aamulla aikaisin, oli se sitten viikonloppu tai koulupäivä ja kämppis taas nousee sängystä jos on ihan pakko.

Viikonloppuna kämppis sai ensikosketuksensa tennismailaan ja edellisenä iltana väriteltiin Wal-Martista ostettuja julisteita, jotka nyt koristaa huoneemme seiniä. Meillä menee siis hyvin.

Mitä tennikseen tulee, niin toinen viikko on aloitettu samaan tahtiin kuin edellinenkin. Toinen tunti reeneistä juostaan ja toinen on lajiaharjoituksia. Vielä reilu viikko ennen kuin lähdetään Daytona Beachille turnaukseen, jota koko joukkue, niin miehet kuin naisetkin, on odottanut semesterin alusta lähtien.