Farmipäivä..

Sunnuntaina Daniel vei Johannan, Mikon ja minut sponsorinsa farmille, tunnin ajomatkan päähän. Pyörittelin mielessäni kuvia kanoista, lehmistä, hevosista yms. eläimistä, mitä nyt Piippolan vaarilla onkaan. Paikan päällä totuus oli kuitenkin toinen. Koko farmi oli isojen kukkuloiden keskellä ja sponsorin omistuksessa oleva maapläntti jatkui silmien kantamattomiin. Siellä olisi tilaa Sukarille rakentaa muutama Ideaparkki.

Farmi oli siis kaikkea muuta kuin tavallinen maatila, mihen Suomessa olen tottunut. Ainoat normaalit kotieläimet olivat hevoset. Oli mukava pitkästä aikaa verestää heppa-muistoja ja hevosten silittelyyn kulutin lähes tulkoon koko ajan. Hevostallin vieressä oli 20 pientä häkkiä, joissa jokaisessa oli sisällä haukkuva ajokoira. Räksyttimiä käytetään metsästysretkillä, joista paikan omistaja oli koonnut mukavan keräilyn olohuoneeseensa. Seinillä oli täytettyjä hirvenpäitä, pesukarhuja, majavia, peuroja, isoja kaloja..ja oikeastaan mikä luonnon eläin tuli mieleen, se löyty seinältä.

Hevosten ja koirien lisäksi, alueella asusteli myös muutama naaraspuolinen mustakarhu poikineen. Ainoa mitä taisi 9D:n ylä-asteen biologian tunnilta jäädä mieleen oli ettei ikinä saa jäädä emon ja poikasten väliin, muuten käy huonosti. No, tottakai konkkaronkka halusi lähtee etsimään karhua alueen metsistä. Ei muuta kuin 20 km/h kulkeva mönkijä alle ja menoksi. Paikan omistaja vaan tokaisi: "Kannattaa vaan pitää huoli, että kun juoksee karkuun, ettei jää joukon viimeiseksi! HEHEH!" no heheh.. Sain lähestulkoon koko metsäretken hengitellä paperipussiin, etten pyörtyisi. Minun onneksi, karhuperhettä ei löytynyt ja muut olivat harmissaan. Luulen, että omat luontoelämykseni rajoittuvat vähäksi aikaa oman huoneeni uhkaavasti kasvavaan leppäkerttu ja torakka kantaan.