keskiviikko 21. lokakuuta 2009

10/21/09

Viikko taas voiton puolella. Huomenna viiminen tentti, kaikista kolmesta. Onhan tällä viikolla pääkoppaan kertynyt taas kaikennäköstä tietoakin, mm. Henry Purcellin Dido&Aenes oopperasta ja Barbara Strozzin Beggli Occhista. Hyvän yleistiedon täällä kyllä saa, oletin vaan että lähtö opiskelemaan journalismia jenkkeihin käsittäisi muutakin, kuin barokki-ajan vaikuttavia säveltäjiä.

New Yorkin huuma ei ota laantuakseen. Eroa voisi verrata siihen, kun palaa Helsingistä Kyröön.. Helsingissä nyt vaan on enemmän nähtävää. Kaiken lisäksi Venlan ja äidin näkeminen aiheutti pienen Suomi-kaipuun. Keskiviikkona terveystiedon tenttiä tekiessäni, halusin tosissani päästä saunaan. Lisäksi viimiset pari päivää olen syönyt lähes pelkkää kaurapuuroa ja mansikkahilloa, se jotenkin maistuu tosi hyvältä. Suomessa en pahemmin ole edes koskenut koko mömmöön, vaikka äiti sitä on kiltisti aina aamuisin keittänyt.

Tässä maassa oppii kyllä aivan eri tavalla arvostamanaa Suomea, ja päivä päivältä se alkaa tuntua yhä enemmän kotimaalta. Välillä tuntuu, että täällä on joskus kaikki vähän vinksallaan ja vasemmalla kädellä tehty. Jos vesiputki vuotaa tai muutama peura makaa kuolleena moottoritien varressa, korjausmiehet tai viranomaiset kohauttavat olkapäitään, juovat tuplatäysmaitosuklaakermakuorrutuskahvinsa loppuun ja saattavat sen jälkeen katsoa asiaa uudestaan. Täälläpäin myös nettipankki on uuden karhea ja uskomaton keksintö. Se on niin uusi, että murto-osalla on käytössä koko systeemi eli ne harvat ovat pankkien henkilöasiakkaat, joilla on varaa ja taitoa tietokoneeseen. Danvillessa työttömyysprosentti on hyvin korkea tupakkateollisuuden kuihtumisen myötä. Yritykset hylkäävät täysin nettipankin, koska "paikanpäällä käteisellä tai shekillä maksaminen on niin kätevää". Näin ei tietenkään toimita kaikissa osavaltioissa tai kaupungeissa. Danville sattuu joissain asioissa olemaan vähän jäljessä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti