Viime elokuussa, kun astuin ensimmäistä kertaa asuntoon sisään teki mieli lähteä samantien takaisin kotiin, Sammonkadun hoiviin. Olohuone oli täynnä viimeisen kymmenen vuoden eri asukkaan tavaroita mm. pyörä, liikennemerkkejä, pullonkorkkeja ja miesten alusvaatteita. Kun astuin tulevaan huoneeseeni, toivoin että olisin tullut väärään asuntoon.
Jotenkin tähän on kuitenkin tottunut, mitä alussa epäilin suunnattomasti. Hämähäkit ja koppakuoriaiset omassa huoneessa tai vaikka keittiönpöydällä ei enää aiheuta hyperventilaatiota, mikä oli kuitenkin jokapäiväistä vielä 6 kuukautta sitten. Olohuoneemme nurkassa on neljä viikkoa maannut kuollut torakka, mikä on Anthonyksi. Torakan vaimoke on kuollut ampiainen, Margera.
Viimeisen viikon aikana taloomme, tosin eri asuntoon, ovat paikalliset varkaat kahdesti yrittäneet murtautua. Oikeastaan ensimmäisellä kerralla he onnistui, sillä ecuadorilaisten ulko-ovi oli lukitsematta, joten tuloksena Marcellolla ei ole enää läppäriänsä eikä maisteritutkintonsa kirjoja, joita voi sitten tällä viikolla etiskellä amazonista tai ebaysta.
Toisella kerralla, viime keskiviikkona, pojat olivat heränneet siihen kun joku oli yrittänyt avata ulko-ovea. Kun ovi ei auennut, varkaat olivat yrittäneet päästä sisään ikkunasta. Tällä kertaa ecuadorilaiset ehtivät soittaa poliisit, tosin varkaita ei saatu kiinni.
Ruisleipää pääsee syömään jo ensi viikolla, tosin jos vain Islannin tulivuori sen sallii. Viikonloppuna toivottavasti selviää, missä opiskelut jatkuu ensi syksynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti