Thanksgiving break ja Black Friday

Viiden päivän loma koulusta teki tehtävänsä ja kouluhommat unohtui hetkeksi. Torstaina eli virallisena Thanksgiving-päivänä opiskelukaverimme brazilialainen Charles tuli noutamaan Villen, Annin ja minut, sekä albanialaisen Ariolan juhlalounaalle hänen tädin luokseen muutaman mailin päähän. Suomessahan ei kyseistä juhlaa vietetä, joten olin aivan turisti ruokaa notkuvassa ruokapöydässä. Vaikka juhla on täysin amerikkalainen, niin silti 11 hengen pöytäseurueessamme vain yksi oli paikallinen jenkki ja itseasiassa vain kolme ruokailijoista ei ollut opiskelijoita: täti sekä hänen kaksi naisystäväänsä. Tästä päätellen ruokajuomana toimi siis vesi. Pöytää siis koristi yksi intialainen, kolme suomalaista, yksi jamaicalainen, kaksi brasilialaista, yksi britti, yksi albanialainen sekä yksi paikallinen. Maailmankartta oli hyvin edustettuna.

Vaikka amerikkalaiset ylistävät kiitospäivää maailmanlaajuisesti, niin todellisuudessa se seuraava päivä onkin se paras päivä, jota kutsutaan nimellä Black Friday. Päivä on jokaisen enemmän tai vähemmän shoppailu- fanaatikon vuoden paras päivä. Hyvällä tuurilla ja kyynerpäätaktiikalla saatta tehdä oikeasti hyviä ostoksia. En tarkoita suomalaisia tarjouksia; "kun ostat kahdeksan leikkelepakettia niin saat Lapin Kulta- lippiksen kaupan päälle!!" Kaupat ja ostoskeskukset aukeavat aamu kolmelta ja ensimmäiset jonot alkavat muodostua edellisenä päivänä ilta kuuden aikoihin. Jos kuitenkin aikoo osallistua näihin jonotuksiin niin jonkin näköinen suoja tai kypärä on hyvä olla, sillä tänäkin vuonna Oakdalen ostoskeskuksessa neljä ihmistä oli lähetetty sairaalaan. Meno on siis vielä hurjempaa, kuin Suomen Hulluilla Päivillä. Noh, tottahan toki meidän piti saada myös osamme Black Fridaysta, mutta lähdimme matkaan "vasta" auringon nousun aikoihin eli tasan 7:00 am ja suuntana oli Raleighin South Poin Mall. Vaikka olimme myöhännäisheränneitä, mielestäni tein silti ihan hyviä löytöjä.

Viimeinen koulurutistus alkaa perjantaina, kun Final-kokeet alkaa. Sen jälkee pääsen viettämään pitkään odotettua lomaa Suomeen. Melkein voin jo haistaa poronkäristyksen ja riisipuuron. Suomi-kaipuu taas iski viime lauantaina ja leivoin elämäni ihka ensimmäiset karjalanpiirakat. Minun ja etenkin kaikkien muiden suureksi yllätykseksi, ne onnistuivat ja maistuivat ihan karjalanpiirakoilta. Ohjeiden mukaan olisi tietenkin pitänyt hauduttaa riisiä ainakin tunnin yms. mikä vie tuhottomasti arvokasta aikaa, joten päädyin amerikkalaiseen "instant rice" eli vapaa käännöksellä, pikariisiin. Muutama sattuma tai kova riisi saattoi välillä hampaaseen kolahtaa, mutta ei se menoa haitannut. Hyvältä ne silti maistu kun laitto tarpeeksi munavoita. Etelä- Afrikkalainen Dean ei suostunut maistamaan, koska piirakat näyttivät kuulemma niin oudoilta...