Itse 9 tunnin matka New Yorkiin oli hyvin puuduttava, sanan koko merkityksessä. Kone kuhisi aasialaissyntyisiä ja ilmeisesti pienen kehonrakenteen ansiosta jokikinen kinukki nukkui koko lentomatkan. Hyvin kadehdittavaa. Vaikka kello oli Suomen aikaan 2 yöllä, ei silti saatu oululaisvahvistuksen kanssa unta millään. Tyydyimme siis pelaamaa sudokua ja katsomaan elokuvia omasta "Personal Entertaiment" järjestelmästä.
Seurahuoneen pilkun aikaan kone viimein suvaitsi saapua John F. Kennedyn k
entälle, missä saimme tietää lentomme North Carolinan Raleighiin peruuntuneen ja seuraava lento lähtee vasta aamulla 8.20. Ensimmäisen kerran mielessä kävi kotisänky ja äidin makaronilaatikko, kunnes scenariot yön viettämisestä JFK:lla työnsi ne pois tieltään. Muutaman tunnin taistelun jälkeen jatkolentomme yhtiö American Airlines suostui maksamaan meille hotellin. Matkamme jatkui siis kohti NY:n Holiday Inn:iä.
Herätys 6 am ja takaisin JFK:lle, joka on kuin pieni kaupunki. Kilometrejä jatkuvan alueen sisällä kulkee moottoritie, lentokoneita ja oma AirTrain. Vempele on samanlainen kuin ratikka, joka vie sinut ilmaiseksi oikeeseen terminaaliin. Tuttu näky Turun lentokentältä.
Onneksi kaiuttimista kuulu: "This is the last call, Heikkinen Vuorela, Gate 31B. Your flight is leaving." Muuten olisi taas New Yorkin matka pidentynyt päivällä.
Paikallista aikaa 1 pm Danvillen kampus näkyi autontuulilasissa ja niin uskomattomalta, kuin se tuntuikin, olimme viimein perillä. +36 asteen kostea tuulahdus ja sekainen kämppä, edellisten jäljiltä, oli kaikki mitä tarvitsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti